Martan silmäpussit

Ensimmäinen viikko pentuelämää takana. Ja "mammaloma" vietetty ja huomenna alkaa arki ennen varsinaista kesälomaa. Tämä viikko on mennyt nopeasti ja aika vietetty tiiviisti pennun kanssa. Olin tälle viikolle suunnitellut monenmoista kotihommaa, kuten ikkunanpesut, siivoukset, pihahommat, mutta kaikki ne jäi tekemättä. Kun pentu on hereillä, niin sen kanssa touhutaan tai sitä pitää olla kiikuttamassa ulos pissille. Kun pentu nukkuu, niin se joko nukkuu sylissä, jolloin ei voi tehdä mitään muuta kuin ihastella nukkuvaa pentua, tai sitten nukun itsekin päiväunia pennun kanssa.

Martan ja Silken yhteiselo sujuu yllättävän mukavasti. Sisällä Martta vielä vahtii pennun kulkemisia jonkin verran, mutta ulkona antaa pennun touhuta ihan rauhassa. Martta on kyllä ollut väsynyt. Se on todella näyttänyt siltä, että sillä olisi silmäpussit. Martta nukkuu silloin kun pentu nukkuu, mutta pennun olessa hereillä ei Martta pysty nukkumaan, vaan se vahtii. Aika leppeästi Martta on pentua komentanut ja kohdellut. Murisee kyllä, mutta eipä juuri räsähtele. Ja Silke mokoma on sen verran kovahermoinen, ettei Martan murinoista juuri hätkähdä. Kaiken huipuksi Silke keksi, että Martan ruokakupissa on melkoisen hyvää ruokaa. Kun se saa oman ruokansa syötyä, se syöksyy Martan kupille. Martta kyllä murisee, mutta Silke ei siitä välitä, vaan vetäise lihat parempiin suihin, jos en mene väliin. En olisi uskonut, että Martta laskee tuon lilliputin syömään ruokansa, siksipä toissapäivänä yllätyin, kun sain kaivella pennun suusta melkoisen lihamöykyn, kun oli ahneuksissaan vetänyt koko Martan ruokakupin sisällön poskiinsa. Myös luun vei Martan nenän edestä. Martta kyllä murisi, mutta pikku otus vaan otti luun ja vei. Loppuillan se luu olikin sitten suuri saalis, jota piti kaluta ihan tohkeissaan ja ylpeänä.

Perjantaina tein kakun Silken kunniaksi ja meillä kävi muutamia tuttuja koiravauvaa ihmettelemässä. Silke suhtautuu kaikkiin uusiin ihmisiin ihanan avoimesti. Kaikki ovat sen kavereita ja naamat pitää nuolla. On käynyt aikuisia ja lapsia, naisia ja miehiä, kaikki ovat Silken mielestä yhtä ihania. Mutta sitten kun sitä nukuttaa, niin sitten nukutaan. Vaikka ympärillä on kolme lasta  jotka kiljahtelevat ja haluavat silittää pentua, jotka hyppivät ympärillä, niin että tanner tömisee, niin mikään ei Silken unia häiritse. 

Onneksi tällä viikolla ilmat ovat olleet sen verran hyvät, että ollaan voitu olla paljon ulkona. Välillä on ollut sadekuuroja ja tuulista, mutta joka päivälle on riittänyt auringonpaistettakin, vaikkakaan helteistä ei olla saatu nauttia. Martta on ollut Silken tulosta lähtien entistäkin vähemmän leikkisä kuin tavallisesti. Ei ole jyystänyt luita eikä ole ollut muutenkaan mitenkään muuten osallistuva kuin pentua vahtiessa. Niinpä kun Martta pihalla ollessa innostui kaivamaan kuoppaa, niin annoin kaivaa. Yleensä olen kuopan kaivamiset kieltänyt pihassa, mutta en tohtinut kieltää, kun moneen päivään ei mitään aktiivista toimintaa ole omassa pihassa harrastanut. Silke on ollut hyvin kiinnostunut Martan kuopista ja haluaisi kovasti osallistua. Martta ei samalle kuopalle pentua laske, mutta kun Martta poistuu kaivuuhommista, niin Silke tutkii montut ja harjoittelee kaivamista.

Kompostin kääntämiseen sain pari karva korvaa kaveriksi. Liekö kompostin pohjalla niin hyviä tuoksuja, että molempien piti päästä maata kääntämään.

Pihalla touhuaminen on pikkukoiralle rankkaa. Kun se on aikansa veuhtonut pitkin pihaa, niin sitten alkaa väsyttämään. Ja kun Silkeä alkaa väsyttää, se pyrkiytyy sisälle. Mutta kun laitoin nurmikolle Martan vanhan täkin, niin koirat tykkää pötkötellä siinä. Ja Marttakin jopa alkaa sietää pentua ja laskee samalle viltille. Tai ainakin viltin nurkalle.

Muutama päivä sitten tapahtui selkeä käänne Martan käytöksessä. Illalla Martta hyppäsi sohvalle, missä Silke nukkui sikeästi minun vieressä. Martta kävi Silken viereen nukkumaan, mutta piti selvän hajuraon kuitenkin. Silke sitten unissaan hakeutui pikku hiljaa Martan kylkimyyryyn, eikä Martta siitä hermostunut ollenkaan. Oli se vaan niin herttainen näky, että valvottiin pitkälti yli puolen yön, kun ei haluttu rikkoa tuota hetkeä.

Nyt ollaan tämä viikko oltu tiiviisti kotona pennun kanssa, ja todennäköisesti ensi viikkokin. Sen jälkeen aletaan kuljetella pentua eri paikkoihin ja tutustuttaa enemmän ihmisiin, toisiin koiriin ja  uusiin ympäristöihin. Nämä pari ensimmäistä viikkoa se saa elää ihan huoletonta pennun elämää. Ja kyllä toki senkin jälkeen. Mutta kai sille pitää pikku hiljaa näyttää, että elämää on muuallakin kuin vain kotipihassa.

Loppuun videopätkä pennun pihatouhuista. Mitään ihmeellistä tuossa ei ole, mutta pitää ihan itseä varten laittaa videopätkää talteen, että voi sitten myöhemmin ihastella, että onpa se ollut pieni.