Agirotu ja Aginakit

Tänä vuonna Agirotu-tapahtuma järjestettiin Nastolassa. Voiko sitä kesälomaansa paremmin aloittaakaan, kuin suunnata kohti Nastolaa ja Agirotua. Mukaan lähti myös pentu, joten jätin ilmoittamatta Marttaa lauantain radoille, kun arvelin, että pennulle riittää pelkkä sunnuntaipäivä olla hulinassa. Ajettiin lauantaina Heinolaan leirintäalueelle yöksi. Pysähdyttiin matkalla parikin kertaa, ettei kävisi pennulle matkanteko raskaaksi. Hyvin pentu kyllä matkustikin. Koko matkan aikana ei autonperästä kuulunut minkäänlaista ääntä. Nähtävästi ottaa Martasta mallia, kun molemmat makoilevat lunkisti matkan ajan.

Sunnuntaina aamulla puoli kahdeksalta lähdettiin Heinolasta Nastolaan, ja oltiin siellä hyvissä ajoin ja ehdittin näkemään Elsa the Aginakin suoritus senioriradalla. Tänä vuonnahan meillä oli taas karkeakarvaisten mäykkyjen joukkue Agirodun joukkuekisassa. Ja tämän vuoden Aginakki-joukkue oli varsin tasokas mäykkyjoukkue, kun mukana oli kaksi kakkosluokkalaista ja kaksi kolmosluokkalaista koiraa. 

Tältä näytti Aginakkien meno tänä vuonna:

Aginakit sijoittui sijalle 27, kun joukkueita oli kaikkiaan 49. Meillä oli tosi hyvä ja tasainen joukkue tänä vuonna. Kaikki tekivät hyvät suoritukset ja voidaan olla ylpeitä nakkien suorituksista.

Jaana ja Viljami, minä ja Martta, Tuija ja Elsa, Emmi ja Wagner

Tuija oli tehnyt meille ihanat kisapaidat :)

Osallistuin Martan kanssa myös Open Class -radalle, mutta se ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Otettiin hylly aivan loppusuoralla, kun Martta irtosi vähän liian hyvin putkeen. Eikä tuo joukkueratakaan ollut mitään meidän parasta menoa, mutta hyvä fiilis jäi kaikin puolin. Agirodussa ei ratojen tekeminen olekaan meille se tärkein juttu, vaan se, että nähdään muita aksaavia karkkareita ja tavataan aksaavia mäykkyihmisiä. Ja mukavaa meillä olikin. Hyvä joukkue, ihanat koirat ja mukavat ihmiset. Ehkäpä ensi vuonna tällä kokoonpanolla vielä kerran. Eli ei jouda Martta ihan vielä eläkkeelle.

Agirodussa oli touhua myös Silkelle, sillä velipoika Brahms oli myös lähtenyt turistiksi agilitytapahtumaan. Sisko ja sen veli olivat aivan mahdottoman reippaita pentusia. Ei tuntunut ihmishälinä eikä koirapaljous missään, kun nämä kaksi touhusivat. Pentupainia, riekkumista, tonkimista ja naapuritelttojen tutkimista. Siinäpä se pentujen päivä kuluikin. Välillä häkissä pienet tirsat ja taas leikki jatkui. Eikä siitä pentupainista meinannut tulla loppua, vaikka molempia alkoi jo väsyttää mahdottomasti. Lopulta painiminen oli sitä, että molemmat vain makasivat selällään nurmella ja jahusivat toisiaan. Se oli kuin hidastetusta mykkäfilmistä.

Ensin leikki oli hurjempaa...

.. mutta loppupäivästä alkoi leikki olla aika väsyneen näköistä touhua.

Saatiinpa napattua isä, tytär ja poika -potrettikin. Wagner-isä on mahdottoman komea ja kuten kuvasta huomaatte, niin on periyttänyt ulkonäköään aika vahvasti jälkikasvulle.

Silke, Wagner ja Brahms

Kuvan ottaminen näistä kolmesta ei ollutkaan ihan helppoa, vaikka pennut olivat jo muka väsyneitä. 

Kotimatka sujui vieläkin rauhallisemmin, jos mahdollista. Pysähdyttiin pari kertaan ja kummallakin kerralla Silke oli sitä mieltä, että hän voisi kyllä jatkaa unia auton perässä, että menkää te vaan kahville ihan rauhassa. Pienten jaloittelujen jälkeen koirat olivat taas tyytyväisiä, kun pääsivät häkkeihinsä lepäämään. Tulipa todettua, että meillä on nyt kaksi mäyräkoiraa, joiden kanssa matkustaminen on helppoa. Ei ainakaan koirien kanssa reissaaminen kaadu siihen, että koirat stressaa tai niiden kanssa on työlästä kulkea.

Mutta tämä oli todennäköisesti tämän kesän ainoa kesälomareissu ja nyt jatketaan lomailua kotosalla. Toki mökkeilyä ja muuta mukavaa on luvassa, mutta pitempiä autoreissuja tuskin. Odotellaan lämpimiä kesäilmoja, sillä molemmat otuksetkin nauttivat auringonpaisteesta.