Tänään suunnattiin intoa puhkuen agilitytreeneihin. Huomasin, että Marttakin ymmärsi, minne ollaan menossa. Töppöjalat viputtivat sellaista tahtia, kun lähdettiin kävelemään kohti hallia. Mutta hallin ovi olikin lukossa eikä päästy treenaamaan. Martta vinkui oven takana erittäin vaativasti: "avaa nyt just se ovi, mie haluun!" Mutta ovi vaan pysyi kiinni. Koira vaikutti niin innokkaalta, että ajattelin treenata vähän tokoa hallin pihassa.
Kylläpä huomasi, että on tokoilu jäänyt viime aikoina vähemmälle. Piti aloittaa niin helpoista liikkeistä, eikä nekään meinannut onnistua. Koira oli kyllä innokas, mutta välillä näytti siltä, että mitähän tuo oikein käskyttää, en ymmärrä. Paikallamakuu oli tänään ihan kamalaa. Maahan meno kyllä onnistui, mutta että siinä kylmässä maassa olisi pitänyt maata pitempään, niin ei Marttaa oikein huvittanut. Tai oikeastaan paikallanmakuu onnistui niin pitkään, kunnes minä lähdin kävelemään kohti, niin jo nousi koira istumaan. Tätä sitten jankattiin niin pitkään, ettei kummallakaan ollut enää kivaa. Ainoa mikä tänään onnistui hyvin, oli seuraaminen. Tehtiin vain pienen pieniä, muutaman metrin seuraamispätkiä ja käännöksiä, ja niissä Martta loisti. Mikä into ja kontakti! Seuraaminen taitaakin olla ainoa asia, mitä ollaan treenattu kävelylenkkien ohessa.
Kotipihassa sitten istuttelin kukkasipuleita. Ja toki minulla oli Martta seurana. Alkoi jo tulla hämärä ja Marttakin kyllästyi, kun en mitään ohjelmaa sille kehitellyt. Huomasin, että oli hyökännyt jonkun kaarnan palan tai vanhan muovisen kukkapurkin kimppuun ja juoksi ympäri pihaa saalistaan ravistellen. Mutta sitten huomasin, että saalis olikin minun kukkasipulipussi. Saipahan krookuksen mukulat kyytiä, oli se niille varmaan sellainen shokkihoito, että näinköhän uskaltavat kukkia ollenkaan ensi keväänä. Martta yritti varastaa kukkasipuleita heti kun vaan silmä vältti. Asettelin nimittäin sipulit ensin mullan päälle ja rupesin niitä sitten upottamaan multaan. Martan huumoria oli, että ensin seisoskeli siinä vieressä muina miehinä, kunnes salaman nopeasti nappasi sipulin ja alkoi viskoa sitä pitkin nurmikkoa. Ensi keväänä nähdään, miten monta kukkaa sieltä ylipäätänsä nousee. Ja mistäpäin pihaa ne nousee :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti