Nyt on sitten luonne testattu!

Tänään sitten testattiin Martan luonne. Luonnetestiin osallistuttiin lähinnä mielenkiinnosta ja uuden kokemuksen takia. En osannut oikein odottaa luonnetestiltä mitään etukäteen. Olin kyllä lukenut säännöt ja ohjeet, sekä katsonut YouTubesta pari pätkää, miltä homma käytännössä näyttää.

Mentiin testipaikalle hyvissä ajoin, kun arvelin katsoa parin koiran testausta omaa vuoroa odotellessa. Oli kyllä mielenkiintoista, kun koirat vielä sattuivat olemaan hyvin erilaisia käytökseltään: pari belgianpaimenkoiraa ja yksi rhodesiankoira. Kun näin luonnetestauksen "livenä", ymmärsin, että Martta tulee paineistumaan siinä aika tavalla.

Martalla oli tänään sellainen kipakka päivä aamusta asti. Huomasin sen jo aamulenkillä, kun tuntui, että koiralla on energiaa ja säpäkkyyttä useamman koiran tarpeeksi. Kun tultiin testauspaikalle, käytin Martan metsässä kävelemässä, mutta en saanut koiraa siellä rauhoittumaan. Martta on uusissa paikoissa jännittynyt ja energinen. Metsäpoluilla kävellessä rauhoittuu yleensä nuuhkimaan, mutta nyt vaan riuhtoi menemään ja pyrki koko ajan takaisin autolle päin. Ennen testiä Martta joutui odottamaan autossa reilun tunnin, joten oli edelleen säpäkällä tuulella, vaikka teinkin reilun rauhoittavan kävelyn ennen testin alkua.

Mutta sitten itse testiin.

Ensimmäisenä oli tuomarin tervehtiminen ja luoksepäästävyys. Marttaa ei kiinnostanut tuomareitten tervehtiminen: ei mennyt oma-aloitteisesti tuomarin luokse eikä puolipakollakaan. Koki tuomarit uhkaavina ja haukkui vain minun selän takana. Tuomari otti Martan hihnan ja käveli Martan kanssa pienen lenkin. Aluksi ei olisi millään halunnut lähteä minun luota, mutta kun pääsi kauemmaksi, niin kulki sopuisasti. Kauempana tuomari sai rapsuteltua Marttaa, vaikka selvästi Martta yritti väistää. Ja kyllä sillä sitten oli kiire takaisin minun luokse. Sitten testattiin taisteluhalua. Tuomari toi erilaisia leluja, joiden kanssa Martan olisi pitänyt leikkiä. Koska Martta oli jo todennut tuomarit uhkaavina, niin leikkiminen ei kiinnostanut. Sen jälkeen minä yritin leikittää Marttaa, että olisi edes johonkin leluun iskenyt hampaansa, mutta ei kiinnostanut Marttaa yhtään koko touhu. Ei tehnyt elettäkään, että olisi tarttunut mihinkään tarjottuun leluun.

Seuraavaksi oli vuorossa kelkka. Siinä minun oli määrä seisoa kuin patsas ja tuijottaa suoraan eteenpäin kohti tulevaa kelkkaa. Kelkassa oli ihmisen hahmoon tehty nukke, ja kelkkaa vedettiin köydellä sykäyksittäin kohti minua ja lopulta se pysähtyi minun vierelle. Kun kelkka alkoi tulla kohti, Martta tuli minun jalkoihin ja katseli aivan muualle. Martta käyttäyi siten, ettei halunnut huomata koko kelkkaa. "Ei voi vähempää kiinnostaa tämä touhu", tuumi Martta. Mutta kun kelkka alkoi jo olla lähellä, niin sitten rupesi haukkumaan kelkkaa. Kun kelkka pysähtyi minun kohdalle, Martta haukkui puolen metrin päässä eikä haukkumisesta meinannut tulla loppua. Kun minä sitten käännyin kohti kelkkaa ja mentiin kelkan toiselle puolelle, haukku loppui ja uskaltautui nuuhkimaan mokomaa rohjaketta.

Kelkan jälkeen käveltiin Martan kanssa eteenpäin ja meitä vastaan tuli uhkaavasti käyttäytyvä henkilö keppiä huitoen. Martta puolusti minua terävästi haukkuen, mutta kun uhkaava henkilö tuli lähemmäksi, niin Martta siirtyi haukkumaan minun taakse ja olisi halunnut paeta tilanteesta. Palautui kuitenkin nopeasti, kun uhkaava henkilö muuttui taas ystävälliseksi.

Sitten käveltiin seinän viertä pitkin, kun nurkan kohdalla ollessamme sieltä ponnahti yllättäen jätesäkki. Toki sitä Martta säikähti. Käveltiin sama pätkä uudelleen ilman mitään yllätystä, ja Martta käveli nätisti ohitse ilman pelkoa. Kun jatkettiin matkaa, niin meidän takana tuli rämisevä tynnyri, jonka Martta heti huomasi ja väisti. Takaisin tullessa Martta uskaltautui hyvin nopeasti tutkimaan tynnyriä sekä jätesäkkiä, eli palautui jännittävistä asioista nopeasti.

Sen jälkeen minut vietiin pimeään huoneeseen ja Martta jäi tuomarin kanssa ulkopuolelle. Minut istutettiin huoneen toisessa päässä olevaan tuoliin ja Martta tuotiin sisään. Martan olisi pitänyt rohkeasti etsiä minut huoneesta ja tulla luokse, mutta koira jähmettyi ovelle niille sijoilleen. Tuomarit seisoivat oven luona, joten Martta suhtautui hyvin epävarmasti koko tilanteeseen. Vasta kun kutsuin sitä useita kertoja, uskaltautui hiipimällä pikku hiljaa tulla minun luokse. Oli yllättävä nähdä, miten epävarmasti koira käyttäytyi. Minua melkein rupesi naurattamaan, kun näin Martan hiipivän kuin kissa pikku hiljaa minun luokse. Pimeä tila pelotti Marttaa totisesti.

Pimeän huoneen jälkeen mentiin takaisin ulos. Martta laitettiin seinässä olevaan naruun kiinni ja minun piti poistua nurkan taakse. Sen jälkeen Marttaa kohti tuli uhkaava henkilö keppiä huitoen. Martta puolusti itseään erittäin mallikkaasti. Ja kun uhkaava henkilö muuttui taas ystävälliseksi, niin Martta palautui nopeasti ja antoi silittää itseään.

Viimeisenä kokeena oli laukaisuvarmuus. Käveltiin Martan kanssa, kun kuului ensimmäinen laukaisu. Martta ei ollut millänsäkään. Sen jälkeen pysähdyttiin ja tuli toinen laukaisu. Martta seisoi ja katseli, mutta ei osoittanut mitään pelon tai arkuuden merkkejä.

Lopputulos eli tuomareiden arvio oli seuraavanlainen:

Toimintakyky : Pieni (-1), -15 pistettä
Terävyys: Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua (+3), +3 pistettä
Puolustushalu: Kohtuullinen, hillitty (+3), +3 pistettä
Taisteluhalu: Riittämätön (-2), -20 pistettä
Hermorakenne: Hieman rauhaton (+1), +35 pistettä
Temperamentti: Kohtuullisen vilkas (+2), +30 pistettä
Kovuus: Hieman pehmeä (+1), +8 pistettä
Luoksepäästävyys: Luoksepäästävä, hieman pidättyväinen (+1), +30 pistettä
Laukauspelottomuus: Laukausvarma

Loppupisteet 74 pistettä.

Tuomarien antamassa suullisessa loppuarvioinnissa todettiin mm., että koiran pidättyvyys vieraita ihmisiä kohtaan on sellainen luonteenpiirre, jota on hankala lähteä korjaamaan. Todettiin myös, että Martta tukeutuu minuun todella paljon. Kun minä en ole paikalla, niin koira ei osaa itsenäisesti toimia. Positiivista on se, että vaikka Martta selvästi paineistui aika tavalla, niin se ei kertaakaan osoittanut minkäänlaisia aggressiivisuuden merkkejä.

Tiedoksi, että luonnetestin maksimipisteet on +300. Jokainen osa-alue arvioidaan asteikolla (+3) - (-3), mutta osa-alueilla on vielä eri kertoimet, jonka mukaan pisteet lasketaan. Luonnetestiä ei voi uusia, paitsi jos pisteet jää alle 75. Eli meillä meni sen verran heikosti, että voidaan testi uusia. Mutta kun varsinaista tarvetta testin suorittamiseen meillä ei ole, niin tuskin sitä lähdetään uusimaan. Pisteitä vähensi nimenomaan Martan toimintakyky ja taisteluhalu. Martan pidättyvyys esti taistelutahdon esilletulon ja minussa "roikkuminen" pienentää koiran toimintakykyä. Muut osa-alueet menivät ihan hyvin.

Kaiken kaikkiaan olin päivään tyytyväinen. Oli äärettömän mielenkiintoista nähdä, miten Martta toimi yllättävissä ja vieraissa tilanteissa. Toki olin tietoinen Martan pidättyvyydestä, mutta se, miten vahvasti koira kieltäytyi tutustamasta uusiin ihmisiin tuli jollakin tavalla yllätyksenä. Yllätys oli myös se, miten riippuvainen Martta on minusta. Tukeutuu minuun joka tilanteessa, ja miten sillä on vaikeuksia tehdä omia ratkaisuja.

Luonnetestistä sain kuvattua digikameralla pätkiä, jotka ovat melko huonolaatuisia. Laitoin pätkät kuitenkin galleriaan, joten sieltä voi käydä niitä kurkkimassa. Laatu on tosiaan heikkoa, mutta kyllä niistä luonnetestin idea selviää.

Joka tapauksessa, vaikka luonnetestin pisteet jäivät vähäisiksi, on Martta meidän perheessä paras mahdollinen koira. Arkielämässä koira toimii moitteettomasti ja on minulle mitä parhain harrastuskoira mm. agilityyn ja tokoiluun. Ja lisäksi kaikkien perheenjäsenten lenkkikaveri ja seuralainen. Ja tietysti perheen paras herkkujen kerjääjä. Tuomarit sanoivat Marttaa hieman tosikoksi, mutta kotioloissa tuo karvainen kaveri on melkoinen veijari.