7.10.2011

Agilitytreenit Kuopiossa

Viime sunnuntaina oltiin Martan kanssa ensimmäistä kertaa ACE:lla treenaamassa. Tarkoitus olisi nyt käydä kerran kuussa hakemassa Kuopiosta oppia agilityyn. Meitä on viiden henkilön (ja koiran) porukka ja kuljemme Kuopioon kimppakyydeillä. Tällä kertaa kaksi ryhmäläistä oli jo valmiiksi Kuopiossa, joten meitä oli kolmen kopla samassa autossa. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun Martta matkusti autossa vieraiden koirien kanssa. Onneksi oma häkki mahtui mukaan, ja kun siihen laitettiin hieman näkösuojaa, niin Martta matkusti ihan nätisti. Jännitin myös, miten Martta käyttäytyy vieraassa hallissa ja keinonurmella. Tuo pikku koira yllätti minut taas. Taidan jännittää ihan turhaan, sillä koira osaa kyllä käyttäytyä (itsestäni en aina ole niin varma :) ).

Kun meille esiteltiin harjoitusrata, niin ensimmäinen tunne oli, että nyt olen pahasti väärässä paikassa. Rata oli niin vaikea, että missään treeneissä ei ole lähimainkaan noin vaikeaa rataa tehty. Mutta saimme tutustua rataan rauhassa ja sen jälkeen se käytiin vielä yksityiskohtaisesti läpi ja annettiin hyvät ohjeet, miten koiraa ohjataan missäkin kohdassa.

En olisi ikipäivänä uskonut Martan ja minun suorituvan radasta edes kohtuullisesti. Olin niin onnellinen Martan innokkuudesta, keskittymisestä ja osaamisesta. Ja kun huomasin, miten etevä koira on, niin se innokkuus tarttui minuunkin eikä koiraa tarvinnut jännittää. Mielestäni meillä meni treenit yliodotusten ja paremmin kuin me oikeasti osataan. Sain todella paljon hyviä neuvoja ja ohjeita ohjata Marttaa. Kaikkein tärkein ohje (ja minulle vaikein) oli se, että Marttaa ei ohjata äänellä vaan pelkästään kehonkielellä. Tähän asti olen käyttänyt todella paljon erilaisia käskyjä, kehuja sekä ylimääräistä lässytystä. Nyt sain minä käskyn olla ihan hiljaa. Kylläpä se olikin vaikeaa! Mutta kun huomasin, miten koira alkoi toimia kuin ajatus sen jälkeen, kun suljin suuni, niin johan oli helppoa. Nyt on vaan opeteltava käsien paikkaa, hartialinjaa, katseen suuntaa ynnä muuta, millä Marttaa ohjataan. Saatiin myös keppiharjoitteluun hyviä vinkkejä. Marttahan osaa kepit, mutta motivaatio ei meinaa riittää. Mutta kunhan kokeillaan uusia harjoitteluvinkkejä, niin ehkäpä sitten.

Martta käyttäytyi ACE:n hallissa todella rauhallisesti. Ei mitään vinkumista tai haukkumista, eikä edes tekonurmen ihmettelyä. En tiedä, oliko kaikki vain niin uutta, että ei enää energia riittänyt ylimääräiseen hötkyilyyn. Sehän nähdään sitten jatkossa. Vai voisiko olla niin, että koira alkaa aikuistua ja turhat pöhköilyt vähenee. Ei olla vielä kertaakaan treenattu "omassa" eli Poksin hallissa. Halli on epävirallisesti jo otettu käyttöön, vaikka ovet ja pohjaksi tuleva kivituhka puuttuvat. Meidän ensimmäinen hallivuoro sattui juuri viime sunnuntaille kun oltiin ACE:lla. On kyllä kerrassaan luksusta, kun halli on reilun kilometrin päässä kotoa. Miten sopiva alkulämmittely ja loppuverryttely, kun kävellään metsän halki treeneihin.

Nyt on ollut niin sateisia kelejä ja illat jo niin pimeitä, että tokoilu on jäänyt vähemmälle. Martta olisi kyllä aina innokkaasti menossa lenkin varrella oleville hiekkakentille, missä ollaan treenattu, mutta eihän siellä pimeydessä näe, eikä märässä huvita talsia. Sen sijaan olen alkanut palkkaamaan Marttaa aina kun lenkillä irti ollessaan tarjoaa itse hyvää kontaktia ja seuraamista. Niinpä siitä on tullut Martalle selvästi sellainen kiva juttu, että meinaa namut loppua taskusta hyvin nopeasti. Aluksi palkkasin aina kun tuli jommalle kummalle sivulle seuraamaan. Tänään jätin palkkaamisen pois, jos jäi oikealle puolelle. Koira ei olekaan mikään tyhmä, vaan siirtyi nopeasti vasemmalle puolelle ja erittäin hyvällä kontaktilla. Samoin aluksi kulki ehkä hieman liian jäljessä. Niinpä olen alkanut palkkaamaan ainoastaan, jos seuraa oikeassa kohdassa. Joskus kyllästyy, kun palkkaa ei tulekaan heti, kun asento on liian takana. Mutta tänään seuraaminen oli kerrassaan huippua. Iltalenkki venyi melkoisesti, kun tuolla lenkkipolulla tehtiin käännöksiä, pysähdyksiä ja seuraamista eri nopeuksissa. Ja Martta esitti minulle parastaan. Oli kerrassaan liikuttavaa, miten innokkaasti koira seurasi. Ja tehtiin jo melko pitkiäkin pätkiä. Ja vaikka annoin koiralle vapautuskäskyn, niin ei olisi millään malttanut lopettaa. On tainnut tokoilutauko tehdä hyvää.

Iltalenkillä tänään käveltiin PoKsin hallin ohi. Sielläpä ei ollutkaan ketään treenaamassa, niin käytettiin heti tilaisuus hyödyksi. Käytiin ehkä noin 15 minuuttia tekemässä keppejä sekä muutamia hyppykuvioita, joita tehtiin ACE:lla. Martta oli nyt ensimmäistä kertaa PoKsin hallissa ja menipä se hajujen nuuhkimiseksi. Ei meinannut tulla keskittymisestä mitään, mutta saatiin kuitenkin muutamat hyvät kepit tehtyä, ja hyppykuviotkin onnistui lopulta.

Ei kommentteja: