Nautitaan treenaamisesta ja ulkoilusta

Pakko se on uskoa, että kevättä kohti mennään, vaikka onkin vasta helmikuu. Täytyy vain toivoa, että tämän talven kovat pakkaset on jo kärsitty ja sää jatkuisi tällaisina mukavina ulkoilukeleinä, kuten  tänään.

Pienen treenitauon jälkeen ollaan taas aktivoiduttu ja käyty treenaamassa sekä agilityä että tokoa. Pienessä koirassa on virtaa ison koiran tarpeeksi. Agilityssä se purkautuu haukkumisena radalla. Sitä ei ole Martta aikaisemmin juurikaan tehnyt, joten olen ollut vähän ihmeissäni, että pitääkö se kieltää vai antaa olla. Laiskuuttani olen antanut koiran haukkua, ja kun vielä kuulin, että ei haittaa, vaikka koira radalla haukkuu, niin katsotaan vielä. Ei se kyllä suoritusta ole haitannut, se haukkuminen. Martta vaan kuumuu nykyisin yhä enemmän ja enemmän tuosta lajista. Olen joutunut nyt ottamaan treenauksen alle paikalla pysymisen lähdössä. Kun se ensimmäinen este on siinä nenän edessä, niin mäyriäisen takapuoli ei millään meinaa pysyä tantereessa, vaan yrittää varaslähtöä heti kun silmä välttää. Hankalinta on se, että silloin kun treenataan yksikseen, niin ongelmaa ei ole. Silloin Martta istuu ihan nätisti paikallaan. Minä saan kiertää vaikka koko hallin, juosta ja hyppiä ja vaikka mitä, niin pikku koira senkun odottaa. Mutta kun on muita koiria hallissa, niin kierrokset lisääntyy ja into radalle on kova. Tokotreenejä ollaan lisätty, joten jospa se auttaisi tuohon paikallapysymiseen myös agilityssä.

Ollaan käyty kerran viikossa Poksin tokoryhmässä. Pari ensimmäistä kertaa Martta häiriintyi ihan liikaa muista koirista. Hälyyttävintä oli minun mielestä se, että Martta vinkui. Heti kun koiralla ei ollut mitään tekemistä, aloitti vinkumisen. Ja ensimmäistä kertaa Martta vinkui paikallamakuussa. Ja että minua ärsyttää, että mokasin itsekin koko homman. Martta teki kuitenkin ensimmäistä kertaa paikallamakuuta noin isossa ryhmässä, joten olisi minulla pitänyt olla älyä tehdä homma helpommaksi koiralle. Mutta jotekin sitä sokeutuu, kun on tehnyt paikallamakuuta yksikseen, niin mitään ongelmia ei ole. Nyt minä menin liian kauaksi, joten Martta hätääntyi ja aloitti vinkumisen. Aivan lopussa Martta nousi vielä istumaan, kun painetta oli selvästi liikaa. Ensi kerralla lupaan olla viisaampi. Viime viikolla käytiin ihan kahdestaan Martan kanssa treenaamassa. Tehtiin seuraamista, paikallamakuuta sekä maahanmenoa liikkeestä. Ei ollut mitään vinkumista tai muutakaan ongelmaa. Hienosti meni paikallamakuukin.

Tänään tokotreeneissä Martta olikin sitten paljon varmempi koira kuin aikaisemmin. Tosin, tänään ei tehty paikallamakuuta, mutta seuraamista sitäkin enemmän. Martta oli superinnokas tekemään juttuja, ja miten hienot kontaktit! Mutta kertaakaan ei vinkunut eikä marmattanut treeneissä. Nyt me tarvitaan vaan paljon tokotreeniä erilaisissa häiriöissä ja ympäristöissä. Tulisipa pian kesä, että päästään tekemään tokoiluja ulkona. Sitten löytyy erilaisia ympäristöjä vaikka kuinka paljon.

Iltapäivällä tehtiin kahden tunnin reipas lenkki: kuljettiin katuja, nautiskeltiin metsäpoluilla, rämmittiin hangessa ja käytiinpä jäälläkin kävelemässä. Jäällä Martta sai hirmuisen juoksuhepulin. Lähti vain juoksemaan eteenpäin eikä taaksen katsonut. Se ei ole ollenkaan Martan tapaista. Ennätin jo hiukan huolestua, kun ei minun huutoihinkaan millään tavalla reagoinut. Kun vaihdoin suuntaa, niin silloin tuli "Puttikselle" hätä ja tuli suorinta reittiä minun luokse. Suorin reitti sattui vaan olemaan sellaista umpihankea, että kyllä siinä riitti tappijaloilla puskemista. Piti ihan hengähtää hetki, ennen kuin pystyttin jatkamaan matkaa. Hassu otus. Täytyy käydäkin useammin jäällä kävelemässä, jos se saa mäyriäisen noin hurjaan kiitoon.

Pieni koira suuressa metsässä.

Pieni koira järven jäällä.

Kiire kiire hangesta pois.

Joku oli tehnyt metsään lumienkelin. Sitä piti vähän muokata toisen näköiseksi..

En tiedä kumpi meistä oli väsyneempi ulkoilun jälkeen. Martta ainakin nukkui koko loppuillan. Iltalenkki tehtiin ainoastaan korttelin ympäri ja se tuntui riittävän Martalle mainiosti. Nämä alle kymmenen asteen pakkaset sopivat meille hyvin. Mitä lämpimämpää, sen parempi. Ihana nähdä, miten koirakin nauttii taas ulkonaolosta. Olin jo melkein unohtanut, miten mukavaa on olla ulkona, kun ei palele.