Kun mittari näyttää pakkasta enemmän kuin 20 astetta, niin huumori loppuu koiralta ja emännältä. Ja kun pakkasta alkaa olla lähemmäs 30, silloin masennutaan molemmat. Martta oli muutaman päivän ajan ihan nuhjake. Olin jo huolissani, että koira vain makaa ja nukkuu, eikä touhunnut normaalisti. Ja sitten vasta huolestuinkin, kun ei edes kerjännyt ruokapöydästä. Ajattelin, että liekö raukka vilustunut näissä kammottavissa pakkasissa, vai onko vain kylmyydestä masentunut. Se jäi minulle epäselväksi, sillä parin päivän kuluttua "Puttinen" oli taas ihan normaali.
Aluksi yritettiin käydä pakkasilla ulkona kävelemässä suht normaalisti. Puin Martalle uuden Pompan sekä tossut. Ihmettelin kyllä, kun Martta ei mielellään antanut Pomppaa laittaa. Aikaisemmin ei ollut mitään ongelmia takin pukemisessa, mutta sitten alkoi juosta karkuun, kun näki, että otan Pompan esille. Mietin, että eikö vain halua lähteä ulos näin kylmällä. Ulkona kuitenkin käveli kuten ennenkin, mutta aika rivakkaan tahtiin eteenpäin, eikä juurikaan pakkasella jää nuuhkimaan. Jos tossuja en laita, niin vauhti hiipuu noin 20 metrin päästä, jonka jälkeen Martta on valmis kääntymään kotiin. Ja kun tarpeeksi kylmää, niin koira heittäytyy aivan epätoivoiseksi, kuten viime sunnuntaina tokotreeneistä tullessamme: Ennätimme kävellä hallin pihasta noin 20 metriä kotiin päin, kun Martta heittäytyi selälleen hankeen kaikki jalat ilmassa. Eikä se riittänyt, vaan lisäksi piti huutaa kuin päätä olisi leikattu. Kaikki lähistöllä olevat päät kääntyivät katsomaan, että mikä koiran rääkkäysoperaatio on menossa. Minun ei auttanut, kuin ottaa Martta syliin ja kantaa kotiin. Onneksi ei kuitenkaan koko matkaa tarvinnut kantaa, kun muistin, että takin taskuun olivat jääneet Martan tossut aamulenkin jäljiltä. Niinpä puin koiralle tossut jalkoihin omat sormet umpikohmeessa, jonka jälkeen koira tepasteli tyytyväisenä kotiin loppumatkan. Ja sunnuntainahan ei pakkasta ollut kuin -18 astetta.
Eräänä iltana, kun tultiin pikaiselta iltalenkiltä, huomasin, että Martan pompan helma oli veressä. Etujalan sisäpuolelle, lähellä kainaloa, on Martalle ilmestynyt luomi, joka on kuukauden aikana kasvanut aika lailla. Huomasin luomen ensimmäisen kerran joulunaikaan ja viime viikolla tajusin, että se on kasvanut. Ja nyt takin reuna oli hiertänyt luomen verille. Siispä selvisi syy, miksi Martta ei ole takista tykännyt. Kyllä minua harmittaa, että en aikaisemmin tuota tajunnut. Niinpä siirryttiin käyttämään Martan vanhaa takkia, vaikka se onkin pari senttiä liian lyhyt eikä suojaa yhtä hyvin kuin pomppa. Sen jälkeen lenkit ovat sitten jääneet kokonaan, vaan Martta lasketaan tuohon pihalle monta kertaa päivässä. Olen yrittänyt aamulenkin kuitenkin tehdä, mutta se on jäänyt noin 5 minuutin mittaiseksi ulkoiluksi, kun Marttaa ei ulkoilu kiinnosta ollenkaan. Juosta kipittää noin sata metriä, sitten kääntyy kotiin. Ei nuuhki mitään, ei tee pissiä, vaan sitten kun pääsee kotipihaan, liruttaa kiireesti pissit ja sitten oven eteen odottamaan sisälle pääsyä.
Eilen käytiin eläinlääkärissä näyttämässä hankautunutta luomea. Koska luomi on nyt puolittain kovettunut verihyhmästä, saatiin Terra-Poly -rasvaa, jolla pehmitetään luomea, niin nähdään, mitä sieltä alta paljastuu. Lisäksi luomea pehmitetään vedellä lutraamalla. Seurataan viikko tai kaksi, miten se muuttuu. Jos luomesta ei ole mitään haittaa, niin antaa olla, mutta jos se kasvaa tai aiheuttaa haittaa, niin se poistetaan kirurgisesti.
Olemme tehneet jonkin verran kosketuskeppiharjoituksia. Nyt pitäisi pikku hiljaa saada häiriöihmisiä mukaan harjoituksiin, koska homma alkaa käydä pian yksitoikkoisesti. Kaivataan lisää haastetta. Täytyisi saada liitettyä jokin käskysana tuohon keppiin, koska mielestäni Martta selvästi odottaa, että minä sanon sille jotakin. En ole vielä keksinyt, mikä olisi hyvä sana. Nythän pakkasten aikaan kaikenlainen aktivointi sisätiloissa olisi paikallaan, mutta jotenkin kaikki on jäänyt. Kyllä tuo ulkoilman lämpötila vetää mielet mataliksi ja toimintakyvyn nollaan. Illat me maataan takkatulen ääressä ja unelmoidaan lämpimistä kesäilmoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti