Minä tein sen!

Eli Martta on sitten ilmoitettu ensimmäisiin agilitykisoihin! Viikon päästä Varkaudessa koetellaan meidän hermoja. Tai oikeastaan hermojen koettelu alkoi siitä hetkestä lähtien, kun ilmoittautuminen tapahtui. Tämä on vähän ristiriitaista: toisaalta on äärettömän mielenkiintoista katsoa, miten onnistutaan kisatilanteessa, mutta toisaalta taas, kun tuo kilpaileminen ei ole oikein verissä,  niin aiheuttaa vain ylimääräisiä mahanpuruja ja sydämentykytyksiä. Mukavaa on, kun samaan kyytiin lähtee Maria ja Beijo. Myös muita tuttuja on tulossa, joten henkistä tukea on saatavilla kisapaikalla. Huomenna on ACE:n treenit Kuopiossa, joten saadaan juuri sopivasti harjoitusta kisoihin. Keskiviikkona on sitten vielä oman ryhmän treenit ennen kisoja, vähän niin kuin kenraaliharjoitus. Ja kun vielä sattuu olemaan lomaviikko edessä, niin ennätän tarvittaessa käydä tekemässä vielä hetken harjoitukset ennen kisoja. Ainakin pari kertaa täytyy viikolla käydä tekemässä jotain, että koiralle ei ennätä kertyä ylimääräistä energiaa. Se vaan hermostuttaa minua enemmän, jos kisapaikalla tappijalka hötkyilee.

Tänään oltiin tokotreeneissä. Tehtiin paikallamakuuta, hyppyä sekä liikkeestä seisomaan jäämistä.  Ryhmässä oli taas uusia koiratuttavuuksia, mutta Martta toimi yllättävän rauhallisesti. Tänään ei vinkunut juuri ollenkaan ja muutenkin keskittyi todella hyvin. Martta ei malttaisi pitää ollenkaan taukoa välillä, vaan koko ajan odottaa, että mitä tehtäisiin seuraavaksi. Kyllä on mukavaa tehdä hommia innokkaan koiran kanssa! Lopuksi vielä treenattiin luoksepäästävyyttä. Sen verran ollaan edistytty, että Martta ei enää ryntää minun selän taakse haukkumaan lähestyviä ihmisiä, mutta edelleen väistää eikä todellakaan kykene istumaan kuin patsas, jos vieras tulee tekemään tuttavuutta. Nyt vaan täytyisi muistaa tehdä noita harjoituksia todella usein. Ja ehkäpä se kosketuskeppikin on otettava taas aktiivisempaan käyttöön.

Keskiviikkona käytiin treenaamassa ihan itsekseen hieman agilityä ja tokoa. Agilityssa pääpaino oli lähtö. Eli tein erilaisia lähtöharjoituksia ja paikallaanoloharjoituksia. On se kumma, kun treenataan yksin, niin mitään varaslähtöjä ei ota, vaan odottaa ihan nätisti. Yritin treenatessa saada koiran kuumumaan, että lähtökäskyn odottaminen olisi vaikeampaa, mutta ihan nätisti malttoi odottaa. Pari kertaa hätäili lähdössä, joten sain palauttaa ruotuun, mutta muuten meni liiankin hyvin. Luulen, että kisatilanteessa olen ihan pulassa juuri tästä syystä. Tajusin, että yksi syy on varmaan se, että vieraassa ympäristössä Martta ei uskalla jättäytyä minusta kauas. Niinpä huomenna ACE-treeneissä pitää kokeilla tuota paikallaoloa. Ja sitten pitää miettiä kisoihin vaihtoehtoista strategiaa, jos siellä näyttää, että otus ei malta odottaa lupaa ensimmäisen esteen ylittämiseen. Pitääkin käydä treenaamassa vielä erilaisia lentäviä lähtöjä, jos sellainen pakkotilanne tulee kisoissa eteen.

Tällä viikolla ollaan jonkin verran harrastettu aktivointia myös sisällä. Työn alla on Martan opettaminen peruuttamaan laatikon päälle niin, että takajalat on laatikon päällä ja etujalat lattialla. No, peruuttaminen jo onnistuu, mutta heti jos jotakin on takana, vaikkapa vain sanomalehti, niin Martta kääntyy sivuun. Eli ei uskalla peruuttaa, jos takajalka meinaa osua johonkin. Niinpä ollaan aloitettu peruuttamaan sanomalehden päälle. Pari iltaa sitä treenattiin ja on yllättävän vaikeaa. Tällä hetkellä tavoitteena on vain, että edes toinen takatassu osuu sanomalehdelle. Mutta sen sijaan laatikon päälle kiipeäminen etuperin onnistuu. Ja se vielä äärettömän hauskaakin Martan mielestä. Nykyisin saa palkan silloin, kun vain takajalat on laatikolla.

Ensin etujalat. "Mitä eikö tästä vielä palkkaa tipu?"

"Hitsi, kun minä olen taitava!"