Tänään osallistuttiin Joensuun Agilityurheilijoiden järjestämään toko-koulutukseen. Kouluttajana toimi tokotuomari Riikka Pulliainen. Ryhmässämme oli neljä koiraa ja aikaa oli kaksi tuntia. Yksi koirakko vuorollaan sai apua harjoittelun ongelmakohtiin. Meidän ongelmakohdiksi valitsin seuraamisen sekä liikkestä maahan menon. Vaikka seuraaminen onkin meillä talven aikana korjaantunut kaikkein eniten tokoliikkeistä, niin aina siinä on parannettavaa. Martan kontakti on kyllä hyvä ja seuraamisen paikkakin alkaa olla kohdillaan. Mutta suurin ongelma olenkin minä itse. On se kumma, kun en pysty kulkemaan suorassa. Johan Susanna on minulle siitä jo pitkään antanut minulle piiskaa, mutta niin se vaan on, että kierossa ja kumarassa kuljen edelleen. Tänään myös Riikka-kouluttaja antoi minulle välittömästi palautetta ja ohjeen kulkea suorassa ja katsoa metrin päähän maahan eteenpäin. Onhan se hankalaa, kun koira on pieni, mutta sitä ei tarvitse koko aikaa kuikuilla ja kurkkia. Minun täytyy luottaa koiraan ja siihen, että se kyllä osaa seurata. Ja itse asiassa seuraakin paremmin, kun minä kuljen suorassa.
Liikkeestä maahan menoon saatiin hyviä vinkkejä. Ensin kysyin neuvoa Martan vinosta maahanmenosta. Tässä kuukauden aikana olen huomannut, että maahan menossa Martta laskeutuu alas niin, että kiertyy hieman vasemmalle puolelle. Kouluttaja epäili, että mikäli kyseessä on uusi ilmiö, niin Martalla on lihasjumi lapojen seudulla. Suositteli viemään koiran hierottavaksi. Hitsi, johan minä viime viikolla taas mietin, että onkohan koiralla lihakset jumissa. Viime syksystä alkaen olen sitä hierojaa Martalle ollut tilaamassa. Jokohan nyt saisin aikaiseksi.
Liikkeestä maahanmeno on Martalla hidas ja usein Martalla jää kyynärvarret ilmaan. Tähän saatiin uutuusvinkki kouluttamiseen. Suositteli opettamaan Martalle maahanmenon syöksymällä eli sukeltamalla. Parhaiten onnistuisi lelun kanssa, mutta kun Martta ei palkkaudu leikkimisestä, niin onnistuuhan se myös namipalkalla. Tarkoittaa vaan notkeita polvia minulle, kun aluksi konttailen maassa ja namin avulla saan Martan "sukeltamaan". Mietin, että pitäisikö opettaa Martalle ryömimistemppu, jos siitä olisi apua saada koira kulkemaan matalana. (Hahaa, kuullostipa hauskalta, mäyräkoira kulkee liian korkeana.) Martan olisi siis mentävä maahan etuosa edellä. Ja minun pitää jatkossa palkata Marttaa alas eteen, sillä koira on oppinut odottamaan namua ylhäältä. Eipä siis tarvitse ihmetellä, miksi välillä istuu perusasennossakin vinossa ja pää luonnottomassa kenotuksessa.
Sain tästä päivästä todella paljon irti. Paljon vinkkejä, joista suurin osa kyllä ärsyttävän pieniä juttuja, jotka olisi kyllä pitänyt hoksata ihan itsekin. Oli todella mielenkiintoista ja antoisaa seurata myös toisten koirien koulutusta. Näitä oppeja pystyy hyödyntämään omissa treeneissäkin todella paljon. Etenkin koiran paikalla olon ns. joutohetkinä siten, että koira tuijottaa herkeämättä ohjaajaa ja odottaa sivulle-käskyä. Siinä ei koira saa ollenkaan kiinnittää mitään huomiota ympärillä tapahtuvaan toimintaan. Olisi myös hyvää harjoitusta paikallaoloa varten. Hmm, laitetaan treenilistaan tämäkin.
Illalla tehtiin parin tunnin lenkki naapurin Tuisku-cotonin kanssa. Kierrettiin Linnunlahdenlenkki, ja saivatpa koirat juosta vapaana. Välillä Martta intoutuikin juoksemaan Tuiskun kanssa. Aikaisemmin takaa-ajoon kuului Martan ajohaukku, mutta enää sitä ei juurikaan kuule leikkiessä. Ja onneksi muutenkin harvoin. Nyt täällä kotisohvalla makaa tyytyväinen koiran pötkylä, raatona ja onnellisena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti