Olikohan se Martan viimeinen näyttely?

Viime sunnuntain näyttelyyn olisi hyvä lopettaa Martan näyttelyura. Eihän Martta mikään näyttelykoira ole, vaikka ihan hyviä arvosteluja on saanutkin. Meillä on muita harrastuksia niin paljon, että oikeastaan näyttelytouhu tuntuu ihan tylsältä niiden rinnalla. Kesällä tuli kuitenkin Marian kanssa puhetta, että jos ilmoittaisin Martan näyttelyyn, niin Maria voisi sen esittää kehässä. Maria kun on kunnostautunut junior handler -kehissä, niin olisipa kiva katsoa kerrankin kehän laidalta, miltä Puttiksen meno siellä näyttää. Niinpä tuli Martta ilmoitettua Kuopion näyttelyyn.

Maria treenasi Martan kanssa näyttelyä muutaman kerran heinäkuun aikana ja hyvin sujui. Minun osaksi jäi huolehtia, että mäykkysen turkki olisi näyttelykunnossa. Turkin olen viimeksi nyppinyt maaliskuussa, jolloin laskin, että en pitäisi olla sopivassa kunnossa kesän näyttelyihin. Martan turkki on mukavan karkea, mutta se ei kasva mahdottomasti. Etenkin kyljissä turkki ei kasva pitkäksi, vaan kasvu keskittyy niskan, kaulan ja selän alueelle. Myös tassut kasvaa karvaa runsaasti, ja niissä karva on ikävän pehmeää nyppiä. Oikeastaan tassuja täytyy nyppiäkin useammin. Taisi olla juhannusviikkoa, kun edellisen kerran nypin turatassut siisteiksi. Heinäkuussa tein sitten viimeistelynyppimisiä. Etenkin pää, korvat ja maha kaipasivat siistimistä. Loppujen lopuksi Martan näyttely meni turkin osalta ihan nappiin. Eli turkin osalta ei koira olisi voinut juuri parempi ollakaan.
Ja oikeastaan näyttelypäivä meni muutenkin ihan nappiin. Keli oli puolipilvinen, vaikka sateeseenkin oltiin varauduttu. Martta käyttäytyi ihan hyvin, vaikka minun perään jonkin verran haikaili. Kehässä meni kuitenkin hienosti. Minun piti kuitenkin lymyillä kehän reunamilla Martan näkymättömissä, varmuuden vuoksi. Olipa se jännittävää katsoa kehän laidalla. Melkein jännittävämpää kuin itse kehässä. Avoimessa luokassa oli viisi narttua. Martta erottui siinä joukossa edukseen, vaikka itse sanonkin. Tuomarikin oli samaa mieltä, kun antoi Martalle ERI:n ja sijoitti sen toiseksi näiden viiden nartun kesken. Lisäksi Martta sai SA:n, mutta ei sitten sijoittunut paras narttu -kisassa. Eli hienosti meni, sillä tavoitteena oli saada vähintään EH.




Maria ja Martta kehässä.



Hienosti Martta seisoi pöydällä ja antoi tuomarin ropeltaa.

Pieni otus, häntä vinossa :)

Vaikka tämä näyttely hyvin meninkin, niin oikeastaan ei mitään hinkua ole enää ilmoittaa Marttaa uusiin näyttelyihin. Martta ei kuitenkaan niin nauti tuosta näyttelytouhusta, että senkään vuoksi sitä tulisi ilmoitettua. Harrastellaan muita juttuja ja keksitään uusia, jos tekemisen puutetta tulee. Kiva kuitenkin, että sai tästä viimeisestä näyttelystä hyvän arvostelun. (Arvostelu luettavissa Näyttely-osiossa.)

Nyt alkaa sitten agilityn ja tokon treenaaminen. Agilitykisat on ensi lauantaina, ja täytyy sanoa, että aika heikolla treenaamisella me mennään nyt kisaamaan. Marttahan osaa, mutta oma kisavire tuntuu alhaiselta. Tai siis puuttuu sellainen skarppius. Eikä sellaista kisajännitystäkään ole, niin kuin aikaisemmin. Ehkä olen hokenut itselleni jo tarpeeksi, että me mennään vain pitämään hauskaa sinne radalle. Tämän viikon agitreeneissä Martta keksi livahtaa renkaan alta. Se nyt saattaa aiheuttaa hieman ylimääräistä jännitystä. Etenkin, jos keinulle tullaan vinosti, niin silloin on vaarana, että mäyriäinen livahtaa renkaan ali. Noh, enää ei ehditä sille asialle mitään tekemään. Eiköhän se kisajännityskin kasva, viimeistään lauantaiaamuna.