Suunnitellaan taktiikkaa ja valmistaudutaan uuteen kokeeseen

Nyt on edelliseen kirjoitukseen lisätty meidän tokovideo. Sen kun olen pari kertaa katsonut läpi, olen samalla yrittänyt miettiä, miten saan seuraavan tokokokeen menemään paremmin.  Ja se seuraava koehan on siis jo ylihuomenna. Mitään suuria radikaaleja muutoksia eikä treenejä tässä ole ehtinyt tehdä, mutta henkistä valmistautumista sitäkin enemmän. Ensimmäisestä kokeesta opin sen, että Marttaa ei pidä väsyttää edellisenä päivänä eikä koeaamuna. Martta myös kyllästyy nopeasti, joten treenejä ei ole tehty, kuin ainoastaan tänään.

Ajattelin seuraavanlaista taktiikkaa tulevaan tokokokeeseen:

• Pidetään Martalle mahdollisimman "tylsä" viikko. Ei juurikaan treenata, eikä tehdä mitään muutakaan. Martta alkaa loppuviikosta odottaa, että tehtäispä jotakin.
• Koeaamuna lyhyt aamulenkki. Ajan auton hallin läheisyyteen, mutta tarpeeksi kauaksi kuitenkin. Paikalla makuuta varten kävelytän Marttaa hieman hallin pihalla ja teen pari maahan menoa kentän reunalla.
• Paikalla makuun jälkeen vien Martan suoraan autoon. Omaan vuoroon ei ole pitkä aika: ainoastaan toinen paikalla makuu -ryhmä, sekä kolme koirakkoa.
• Kun meitä edeltävä koirakko aloittaa suorituksen, haen Martan autosta, kävellään suoraan hallin nurkalle ja siitä kehään.

Haluaisin, että Martta näyttäisi parastaan tokokehässä, eli haluan siltä intoa ja hännän viputusta, mitä se on treeneissäkin. Ensimmäisessä kokeessa Martta oli selvästi väsynyt. Se väsyi edellisen päivän metsässä juoksemisesta sekä koepaikalla odottamisesta. Myöskään aamut eivät ole Martan juttu. Se on virkeimmillään illalla. No, tuohon viimeiseen me ei voida vaikuttaa. Koe on aamupäivällä ja koiralle on yritettävä saada vire kohdilleen.

Tänään tehtiin porukalla tokotreeniä Kanervalan koulun kentällä. Meillä oli kuusi koiraa treenaamassa, joten saatiin hyvä paikalla makuu -treeni sekä mukavasti häiriötä yleisestikin. Paikalla makuut ovat menneet nyt niin hyvin, että enää minua ei (ehkä) jännitä ihan niin paljon kuin ekassa kokeessa. Tänään testasin erilaisia makupaloja, millä saisin Martan motivoitumaan nimenomaan seuraamiseen. Ehkäpä kana-maksa -patee toimi parhaiten. Mutta silti seuraaminen on edelleen hieman hukassa. Nyt tosin sitä intoa hommaan oli, mutta meni hieman seilaamiseksi, eli otti hieman liikaa etäisyyttä. Käännöksissä pysyi hyvin, mutta jos tulee pitempi suora pätkä, niin meinaa irrota turhan paljon sivusuunnassa. Perusasennot sen sijaan löytyivät tänään hyvin. Luoksetulo on hieman liian löysä, eli töpsyttelee ravilla minun luokse. Haluaisin siihen hieman enemmän ytyä, mutta tänään en alkanut sitä hinkkaamaan. Yritin pitää treenit mahdollisimman kevyenä ja palkkausta tuli paljon.

Treenin lopuksi nautiskeltiin Jytinän 1-tuloskahvit ja mustikkapiirakkaa, nam. Lisää näitä ykköstuloksia, niin saadaan herkutella treeneissä.

Ennen kotiinlähtöä Martta sai tehotreenit miehiin totuttelussa. Treeneissä mukana olleet "koiramiehet" syöttivät Martalle lihapullia ja nakkeja koko viikon edestä. Mutta Martan mielestä miehet olivat edelleen erittäin epäilyttäviä, etenkin kun herkut loppuivat. Haukkua räksytti molempia, ja väisti, kun yrittivät koskettaa.  Kyllä siinä varmaan tunti vierähti, mutta Martta pysyi aika pitkälti omassa kannassaan. Hieman kuitenkin edistyttiin, mutta luulen, että jos huomenna olisi sama treeni edessä, niin aloitettaisiin alusta. Tarvittaisiin vain niin mahdottomasti toistoja tällaisesta "miesharjoittelusta". Paljon vieraita miehiä, joka päivä jotakin harjoitusta, paljon lihapullia ja nakkeja. Tällä hetkellä siihen ei oikein ole ollut mahdollisuuksia, kun ei ole ollut tarpeeksi aikaa eikä tarpeeksi vieraita miehiä. Muutaman treenin jälkeenhän miehet eivät enää ole vieraita, vaan sitten ne alkaa olla jo tuttuja eikä niitä tarvitse haukkua. Ja nimenomaan tarvittaisiin miehiä, joka eivät säpsähdä Martan haukkua ja murinaa.

Huomenna ei sitten treenata mitään. Ja tehdään vain normi iltalenkki. Jos vain olisin lauantaina vähemmän jännittynyt kuin viime viikonloppuna, niin eiköhän se hyvin mene. Ja menee miten menee, niin ei se maailma siihen kaadu. Viime sunnuntaina kokeessa tuntui ihan kamalalta. Just sellaiselta, että ei tästä mitään tule. Mutta kun katsoin sitä videolta, niin ei se niin pahalta näyttänyt miltä se tuntui. Miten hyvä onkin katsoa suoritusta videolta jälkikäteen. Siitä oppii ihan mahdottoman paljon. Tärkeimpänä opin sen, että "älä kävele niin nopesti". Minähän olen kokeessa kävellyt paljon nopeammin kuin ikinä treeneissä. Enkä muista katsoa koiraa. Laitan nuo jännityksen piikkiin, mutta yritän muistaa lauantaina, jännittipä kuinka paljon hyvänsä.