Pitkän harkinnan jälkeen ilmoitin Martan JoA:n agilitykisoihin, jotka on viikon päästä lauantaina. Tässä motivaatiopulan keskellä olin ajatellut osallistua kisoihin seuraavan kerran vasta ensi vuoden puolella, mutta kun eihän näitä kisoja niin usein omalla paikkakunnalla ole, niin tulipa sitten ilmoitettua. Mutta: kun näissä kisoissa meidän tavoitteena onkin treenata lähtöä. Olen aina ollut sitä mieltä, että harjoittelut tehdään kotona ja kisoissa taistellaan täysillä. Ja nyt minun pitäisi lähteä kisoihin treenaamaan. Ei vaan meinaa istua minun ajatusmaailmaan tuollainen. Mutta tosiasiahan on se, että Martan varaslähdöt on saatava loppumaan. Jostakin tuo otus on keksinyt sen, että kisoissa on eri säännöt kuin treeneissä, joten vaihtoehtona ei kai ole muuta, kuin lähteä näyttämään sille kaapin paikka myös kisoissa. Tylsää. Olin niin toivonut, että tuohon ongelmaan olisi joku muu ratkaisu. Koko ajan olin "pelännyt", että näin tässä joudutaan toimimaan. Toivoin vain, että jostakin olisi ilmestynyt vaikkapa joku taikanappi, joka olisi kaikki ongelmat ja murheet poistanut. Viime viikonloppuna sitten ACE-treeneissä Tiia sanoi, että muuta tietä tämän ongelman ratkaisuun ei ole, kun lähteä ne hylätty-tulokset kisoista hakemaan, niin pakko kai se on uskoa. Ilmoitinpa sitten Martan kaikille kolmelle radalle ja luulen, että tuloksena tulee olemaan kolme hylättyä rataa.
Mitenhän sitä saisi itsensä asennoitua siihen, että lähtee kisoihin treenaamaan ja ottamaan sieltä "hyllyt"? Pahoin pelkään, että juuri sillä starttihetkellä iskee minuun sellainen kilpailuvietti, että en vain pysty sitä hylättyä ottamaan ja rämmin radan läpi huonosta startista huolimatta. Tai pystynkö edes ottamaan rataan tutustumista tosissaan, jos todennäköisintä on keskeyttää rata ennen ensimmäistä hyppyä? Ja sitten jos lähtö onnistuukin, niin en osaa rataa. Näitä kun päässään pyörittelee, niin alkaa jännittämään enemmän kuin ihan tavallisesti kisaan osallistuminen. Tässä on nyt liian paljon liikkuvia osia ja ratkaisu pitää osata tehdä startissa murto-osasekunnissa. Ei vaan ole minun vahvuutta nuo nopeat päätökset.
Huomenaamulla mennään tekemään kisanomaiset treenit. Toivottavasti saadaan porukkaa paikalle sen verran, että kisavire nousee ainakin koiralla. ja toivottavasti vähän itselläkin. Olisipa huippua saada onnistuneet treenit alle ennen ensi viikon kisoja. Ja nyt tarkoitan onnistuneilla treeneillä sitä, että se kävisi ihan ylikierroksilla ja oikein kunnolla varastaisi lähdössä eli saisin kiinni itse teosta.
Ei tämä kyllä minun aksamotivaatiota nosta yhtään, jos joudun useat kisat treenaamaan. Syö niin paljon hermoja, että ei minun hermot kyllä sitä kestä. Toinen vaihtoehto on rueta treenaamaan hallittuja lentäviä lähtöjä. Mutta kokeillaan nyt ensin nämä yhdet kisat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti