Syksy on metsäkoiran aikaa

Tämänkertainen postaus onkin kuvapainotteinen. (Ja psttt: edelliseen kirjoitukseen on lisätty video agikisoista.)

Tänä syksynä ollaan vietetty paljon aikaa Kiihtelysvaarassa puuhommissa. Martta on päässyt nauttimaan vapaudesta ja metsäkoiran elämästä täysillä. Yleensä se juoksee ensimmäisen tunnin pitkin peltoja ja metsiä. Haukku vaan kuuluu, kun mäyriäinen ilmoittaa meille löytäneensä mielenkiintoista riistaa, nähtävästi jäniksen. Ollaan ikäviä ihmisiä, kun meitä se riista ei juurikaan kiinnosta. Joutuu metsäkoira ihan itsekseen jänistä etsimään, kun me keskitytään Martan mielestä kerrassan tylsään hommaan: puupöllien raahaamiseen metsästä pellon reunaan.

Kun se on sitten juossut itsensä väsyksiin, niin alkaa pörräämään siinä meidän lähettyvillä enemmän. Käy välillä kerjäämässä minun taskussa olevia namuja ja jatkaa sitten näköetäisyydellä pörräämistä. Lopulta päätyy tonkimaan ja kaivamaan myyrän koloja, jota saattaa sitten tehdäkin ihan loputtomiin. Huomioliivi on näissä metsä- ja peltomaisemissa ihan ehdoton. Martta sulautuu maastoon turhankin hyvin, joten nyt pystyy edes jonkin verran pitämään silmällä, että missä se mäyriäinen luuraa.

Tästä se vapaus alkaa: hillitön hupeltaminen pitkin peltoja ja metsiä.

Sitten alkaa se hillitön tonkiminen ja kaivaminen.

Tätä voisi kai sanoa mutakuonoksi?



Pellolta löytyykin sitten sellainen haju, että mäyriäinen voisi kaivaa vaikka Kiinaan asti.

Tältä se meidän "rinsessa" sitten näyttää kolmen tunnin vapauden jälkeen.

Ja kun päästään kotiin, niin kylläpä uni maittaa. Uni maittaa Martalle vielä seuraavana päivänä. Aamu-uninenhan se on muutenkin, mutta tällaisten päivien jälkeen vieläkin enemmän.

Häntä paljastaa.

Tämmöinen otus löytyy peiton alta. Ja sitä nukuttaa vielä ihan mahdottomasti.