Kettua silmästä silmään

Tänään oli vuorossa Martan toiset luolatreenit. Kettutreffeille kokoontui kaksi mäyräkoiraa ja neljä russelia. Olipa minulla innokas mukaanlähtijä, kun kotona sanoin sanan "kettu". Vinkuminen alkoi välittömästi, joten siinä taas yksi sana ns. kiellettyjen sanojen joukkoon. Niiden sanojen, joilla koiran saa höpelöksi ja se alkaa höyryämään. Muita tällaisia sanoja on mm. kissa, jänis, orava, metsään, katso, tulee, terve!, mennään, Tuisku.

Otin Martan autosta suoraan luolahommiin. Selvästi muisti viime kerrasta, että mistä paikasta oli kyse. Kova into oli kettua tapaamaan, mutta ahdinkoputki oli liian pelottava. Vinkui ja kiljui minun sylissä, mutta ei kuitenkaan uskaltanut mennä ahdingosta. Niinpä siirryttiin syrjään ja luovutettiin estraadi toiselle mäyriäiselle ja odotettiin Martan kanssa pihalla. Siinäpä koira syttyi täyteen kiihkoon. Haukkui lakkaamatta ja kiskoi vain kohti kettua. Niinpä taas heti seuraavaksi oli Martan vuoro. Homma tyssäsi kuitenkin taas ahdinkoputkeen. Sittenpä tehtiinkin niin, että ahdinkoputken takana oleva luukku aukaistiin ja minä menin sinne kutsumaan Marttaaa, kun "kettumies" lähetti Martan ahdinkoputkeen. Paljon ei tarvinnut koiraa kutsua, kun ryömi ahdingon läpi ja jatkoi siitä suoraan kohti kettua. 

Hyvin löysi ketun ja kulki luolastossa paljon rohkeammin kuin ensimmäisellä kerralla. Minun täytyi kyllä rohkaista kulkemaan eteenpäin, kun hieman jännitti pimeässä. Pääsi lopussa kosketuksiin ketun kanssa, kun kettu ennättä pari "pusua" antaa ennen kuin reikäpelti laitettiin väliin. Mutta Martta ei ollut moksiskaan ketun iskuista, vaan jatkoi hyvin ketun painostamista. 

Kokeiltiinpa vielä uudestaan, miten ahdinkoputki sujuu. Ja hiphei: kun vein Martan luolan suulle, niin lähti samantien ryömimään ahdingon läpi ja siitä eteenpäin ketun luokse. Nyt ei kuitenkaan heti lähtenyt heti ketun perään, vaan jäi keskuspesään puremaan raivon vallassa pesän seiniä. En tiedä, mitä tuon suuren luolametsästäjän päässä liikkunut. Jouduttiin hieman pökkäämään, että lähti eteenpäin. Löysi kuitenkin ketun nopeasti ja haukkui raivokkaasti. Taitava mäyriäinen! 

Urakan jälkeen autossa oli onnellisen näköinen ketunmetsästäjä. Intoa olisi ollut vielä uuteen kierrokseen, mutta kyllä siitä näki, miten väsynyt se oli. 

Vielä pari viikkoa sitten en edes ajatellut kokeisiin ilmoittamista, mutta tämän päivän jälkeen on alkanut koesuunnitelmat vilistä päässä. Jos saisi parit harjoitukset alle, ja sitten treenit jossakin toisessa luolastossa, että näkisi, miten koira toimii eri paikassa. Eli syksymmällä voisi kokeita koettaa, jos järkevän matkan päässä sellaiset järjestettäisiin. Ja kyllähän tässä mäyriäisten yhteistä matkaa kauemmaksikin jo suunniteltiin. Katsotaan, miten innostus vielä kasvaa.