29.1.2014

Turhan turhauttavat treenit

Liian hyvinhän tämä olisi mennytkin ja liian aikaisin hehkutin meidän hienosti menneitä treenejä. Tänään tuo Kääppä palautti minut maanpinnalle ja vieläkin alemmas. Kun ei suju, niin ei suju. Ja jos nyt vielä Martan treenit turhautti, niin että vielä Beijokin! Mikä näillä meidän agilitytykeillä tänään oikein oli? En muista näin huonoja treenejä meillä ennen olleen. Kerrassaan turhauttavaa, masentavaa ja ankeaa. Oli kyllä melko sanaton olo treenin jälkeen. Mielessä kävi koko aksatouhun lopettaminen ja siirtyminen ihan muihin harrastuksiin. Vaikkapa japanin opiskeluun. 

Kolme kuukautta ollaan treenettu pelkkiä kontakteja ja jätetty ratatreenit tekemättä. Yksittäisenä esteenä kontaktit sujuu, ja kuten kaksissa edellisissä treeneissä parit hypyt ennen ja jälkeen kontaktin onnistui myös. Tänään oli meillä oman treeniryhmän viikkotreenit. Hallissa oli valmiiksi rata, jossa oli muutama hyppy, putket, pussi ja puomi. Lyhyt rata, jossa puomi suoritettiin kaksi kertaa. Edellisten onnistuneiden treenien innoittamana päätettiin tehdä rata, ja palkata aina puomin jälkeen. Tai oikeastaan puomin jälkeisen esteen jälkeen. 

Epätoivo iski heti ensimmäisellä yrityksellä. Hyppy-hyppy-pussi-putki-puomi, ja Martta juoksi iloisesti läpi puomin ilman mitään aikomusta tehdä pysäytyskontaktia. Totesin heti, että koiran vire on niin korkea, että onnistumista on turha yrittää. Niinpä otettii  pelkkää puomi-putki -yhdistelmää. Ja mitä teki Martta: a) juoksi puomilta suoraan putkeen, b) juoksi puomilta suoraan Marian luo palkalle ja c) alkoi hiimailemaan ja pysähtyi kyllä kontaktille, mutta ei 2on 2off -asentoon. Siis kontaktien suorittaminen oli aivan samaa tasoa kuin ennen koko tämän kontaktiharjoittelun aloittamista. Ihan tuurilla mentiin. Onko mitään oppimista tapahtunut? Onko tämä kaikki ollut ihan turhaa? 

Beijo taas keksi, että sen pitää kytätä palkkaajaa eli minua. Miten vaan minä sijoituinkaan, niin Beijon fokus oli minuun päin. Ja Beijokin alkoi hiimailemaan alastuloilla ja pysähtymään liian aikaisin, mitä se ei todellakaan ole ennen tehnyt. 

Huomasin kyllä, että Martan keskittymiskyky ei ollut tänään parasta mahdollista. Mutta hallissa ei ollut yhteensä kuin neljä koiraa, eikä todellakaan kukaan häirinnyt millään tavalla Martan suoritusta. Voiko olla, että uusi treeniryhmä kuitenkin vaikuttaa. Omaa vuoroa odottaessa Martta on häkissä, jota se vahtii antaumuksella. Tänään ei kuitenkaan räkyttänyt ollenkaan, eli oli rauhallisempi kuin viime kerralla. Vai vaikuttiko se, että aloitettiin suoraan radan tekeminen, jolloin koiran kierrokset nousivat ja pää tyhjeni? No, tulipahan testattua ja todettua, että ei ole kontaktit hallussa. Reilun viikon päästä on workshoppi ACE:lla, joten päästän näyttämään talven treenaamisen tulokset. Hävettää ihan. Luulisi, että tällä treenimäärällä oltaisiin jo pidemmällä. Nähtävästi jotakin on tehty väärällä tavalla tai jätetty tekemättä. 



3 kommenttia:

Jaana kirjoitti...

Koittelee koittelee. Ei kai Martalla ole mitkään juoksut alkamassa? Silloinhan voi koiran päätä kivasti viirata ja muisti pätkiä. :-) Yksittäinen este ja rata ovat kuitenkin eri juttuja, joten kun vauhdin hurma iskee, voi olla, että opetukset unohtuvat. Kyllä se vielä sujuu oikeinkin, sano minun sanoneen. Tsemppiä vain. Japanikin on aika haasteellinen kieli. Luulen, että tässä kontaktitreenissä pääset helpommalla. :-D

Riitta kirjoitti...

Epäonnistumisia sattuu aina silloin tällöin. Katsotaan vain niin loistatte siellä ACE:n treeneissä ;)

Maria H. kirjoitti...

Voi ihan samat tunnelmat! Paitsi että täällä päässä meinasin tehdä Beijosta rukkaset ja muuttaa siperiaan opiskelemaan venäjää...