Viimeiset lomapäivät

Joululoma tuli ja meni, mutta onneksi meillä on pehmeä laskeutuminen arkeen. Minun toipuminen flunssasta vei yllättävän kauan. Joulun ja uuden vuoden välipäivinäkään ei juuri treenattu ja ulkoilutkin olivat aika vähäisiä. Olihan nuo kelitkin aika ankeat ulkoiluun. Merkillinen joulu ja vuodenvaihde, kun ei ollut lunta ollenkaan. Eikä ole vieläkään. Harvemmin tällaista on nähty näillä leveyspiireillä. Joulun aikaan kaikki tiet ja polut olivat aivan jäätikkönä, joten eteneminen ei ollut millään muotoa sujuvaa. Vesisateet ja jatkuvat plussakelit sulattivat lopulta jäätikötkin ja jäljelle jäi musta maa. Päivän valoisat hetket ovat lyhyitä tuokioita eikä jatkuva pimeys ole houkuttanut ulos. Aika lailla ollaan köllötelty sisällä ja katsottu telkkaria. Myös Martta. Kaikki ohjelmat, missä on eläimiä, mitä tahansa eläimiä, saa Martan ruudun ääreen. Uskomatonta, että myös animaatioista Martta erottaa, milloin on kyseessä eläin ja milloin ihminen.

Ensin katsottiin Ice Age.

Seuraavaksi katsottiin Tintti.

Ja kolmanneksi katsottiin Lassie. En osaa sanoa, mikä näistä mahtoi olla Martan suosikki, mutta kaikki se jaksoi katsoa.

Joulun jälkeen käytiin tekemässä kontaktitreeniä Marian ja Beijon kanssa. En tiedä vaikuttiko Martan vireeseen treeniaika (aamupäivä), joululoman lötkyily, vai joku muu,  mutta en saanut Marttaa kunnon vireeseen. Tuntui, että Kääppä oli kokonaan unohtanut, mikä oli humpan juoni. Palasi koko ajan siihen vanhaan toimintatapaan, eikä mitään tajua, miten kontaktit pitikään suorittaa. Illalla kotona tajusin, että selvästikään palkka ei ollut tarpeeksi hyvä Martan mielestä. Ei ollut tarpeeksi yritystä tehdä hommaa oikein, kun palkkana oli tavanomaisia namuja. Niinpä piti ennen seuraavia treenejä hakea sellainen palkka, mikä saa koiran kiipeämään vaikka puuhun: kissanruoka. Sellainen kastikkeessa lilluva lihapalamössö, jonka haju on erittäin voimakas ja saa pikku mäykkysen aivan sekaisin. Jos ne edelliset treenit meni ihan penkin alle ja vaivutti minut melkoiseen epätoivoon, niin kissanruokatreenit olivat sitten jo sellaiset, mitkä nostivat mielialan kattoon. Helppoahan tuo kontaktien korjaaminen ei ole. Huomasin, että kerran viikossa tehtävät treenit ei riitä, vaan jos haluan saada kontaktit kuntoon, niin niitä on tehtävä pari-kolme kertaa viikossa. Martta yrittää jatkuvasti palata vanhaan toimintamalliin, joten pitää olla niin pirun tarkkana koko ajan. Mitään se ei anna ilmaiseksi.

Uudenvuodenpäivänä sain vihdoin ja viimein aikaiseksi nyppiä tuon otuksen. Martan karvan kasvu on selvästi hidastunut koko ajan ja pehmentynytkin, luulisin. Mahdollisesti sterilointi on vaikuttanut karvaan. Vielä sillä on hyvä karkea karva, etenkin niskassa ja selässä. Kylkiin ei enää kunnon karvakerrosta kasvakaan. Tassut sen sijaan kasvavat karvaa tuplanopeudella, mutta niissä karva on pehmeää. Tassut nypin viimeksi alkusyksystä. Silloin en sitten syystä tai toisesta nyppinyt koko koiraa. Karva näytti vielä niin lyhyeltä ja sitten se homma vain unohtui. Nyt on ollut pari kuukautta mielessä koiran nyppiminen, joten lopulta ryhdyin tuumasta toimeen.

Eihän se kovin turaiselta näytä ennen nyppimistäkään, eihän?

 

Nyppiminenkin sujui suht' mukavasti. Ainakin silloin, kun nypitään karkeaa karvaa, niin Martta rentoutuu. Mutta pehmeän karvan nyppääminen ei olekaan enää niin mukavaa, mutta ilman taisteluja sekin onnistuu. Martta vaan haluaisi nuolla minun sormia koko ajan, eikä se ole mukavaa, sillä limaisilla sormilla ei ole kiva yrittää saada karvoja irtoamaan.

Ja tässä on lopputulos. Onko tuossa nyt niin paljon eroa? Karvaa lähti puolilitraa, joten kyllä kai se hieman ohentui koko koira. Tällä kertaa jätin tassut nyppimättä, sillä täytynee odottaa jonkin aikaa, että karva on kypsä irtoamaan.

Laitetaanpa loppuun kuva tästä lumettomasta talvesta, sillä se on harvinaista herkkua täällä päin. Minä en pistä yhtään pahaksi tällaista leutoa talvea. Ei ole tarvinnut palella, ja sehän on kerrassaan huippua.

Kuva otettu lähimetsästä 30.12.2013. Orava havaittu.