Meillä on kylymä

Tulipa se talvi sitten kuitenkin, vaikka niin lupaavalta jo näytti. Yhtä paljon Martan kanssa tykätään näistä pakkasista. Eli ei tykätä. Kun pakkasta on yli kymmenen astetta, meidän lenkit muuttuu väkinäisiksi pakkopulla-ulkoiluiksi. Kun lämpötila lähenee -20 astetta, ei meistä kumpikaan halua ulos. Mutta ei auta, pakko kai se on ulos mennä, pakkasellakin. Martalle puetaan takki päälle kun pakkasta alkaa olla yli viisi astetta. Parhaimmaksi takiksi on osoittautunut Horsewaren Rambo -koiran toppaloimi. Ainoa huono puoli siinä on se, että loimi on käynyt hiukan lyhyeksi. Tarvittais samanlainen 5 cm pidempi, mutta en ole vielä löytänyt. Ennen joulua ostin Martalle Back On Trackin mäyräkoiran verkkoloimen. Se istuu meidän mäykkyselle kuin nakutettu. Martta ei vaan hirmuisesti tykkää takeista, joissa on etujalkojen välissä kaistale. Joo, suojaahan ne paremmin mahaa, mutta mieluummin pitää päällänsä sellaisia hevosloimen mallisia takkeja. Ja niissä valikoimaa on paljon vähemmän.

Nyt kovilla pakkasilla laitan Martalle ensin verkkoloimen ja siihen toppaloimen päälle. Sillä tavalla koira pysyy lämpimänä edes jonkinmoisen lenkin ajan. Tänä aamuna meidän pikainen aamulenkki tuntui selvästi liian pitkältä Martan mielestä, vaikka kävellään vain korttelin ympäri. "Eläinrääkkäystä kuljettaa koiraa tällaisilla pakkasilla", sanoisi Martta. Korvat luimussa vaan veti kotiin päin, ei nuuhkinut eikä ollut muutenkaan kiinnostunut ympäristöstä. 

    Kylmästä hytisevä otus.

Iltalenkki oli tänään puolet lyhyempi kuin normaalisti, vain sellainen puolitoista kilometriä. Käveltiin rivakkaa vauhtia, että pysyttäisiin lämpimänä. Vaan kylläpä Martta paleli. Kiire sillä oli kotiinpäin koko ajan. Ei näissä pakkaslenkeissä ole mitään nautintoa. Onneksi palkinto odotti kotona: takkatuli. Siinäpä takkatulen lämmössä Martta makasi loppuillan. Grillasi vuoroin kumpaakin kylkeä ja välillä mahaa. 

Pikkukoira osaa nauttia.

Nyt vaan odotellaan kevättä. Tai ainakin lämpötilan kohoamista plussan puolelle. Näin kovilla pakkasilla meidän agilitytreenitkin jää väliin. Vaikka meillä on lämmin halli missä treenata, eipä tuolla pakkasessa lihakset juuri lämpene. Pitäisi alku- ja loppuverkat tehdä hallissa. Jos sinne asti edes kylmyydessä päästäisiin. Me ollaan muutenkin pari kuukautta treenattu kevyemmin. Ratatreeniä ei olla tehty ollankaan, vaan keskitytty treenaamaan pelkästään kontakteja. Välillä treenit menee paremmin ja välillä huonommin. Martta yrittää sinnikkäästi palata vanhaan opittuun tapaan suorittaa kontaktit. Se ei päästä helpolla, vaan koettelee kärsivällisyyttä. Kun vire ei ole korkealla, on kontaktit turhan hitaat. Mutta kun vire nousee, niin kontaktit räiskitään. Ja välillä se tekee pelkästään mallisuorituksia. Mennään parin viikon päästä ACE:lle päivittämään tilanne. Sitten nähdään, ollaanko menossa oikeaan suuntaan ja miten tästä edetään.