Eilisen agimäykky on tämän päivän sankari

Perjantaina oli jännä päivä: korkattiin tämän vuoden kisakausi ja se on aina jännää. Erityisen jännää se on silloin, kun edellisistä kisoista on viisi kuukautta. Sain houkuteltua mukaan Annin naapurista, joka kartturoi Sylvi-russelia, ja kun mukaan lähti myös Maria ja Miux turisteiksi, niin minullahan oli kaksi "mentaalivalmentajaa" mukana lievittämässä kisajännitystä. ACE:n kisat Kuopiossa olivat iltakisat. Lähdettiin ajamaan iltapäivällä kolmen aikaan, joten jäi hyvin aikaa lämmittelylenkkiin, leiriytymiseen sekä radanrakennuksen seuraamiseen. Kolmosluokan minikoiria oli mukana 20. Aikataulu oli tehty niin, että kisat käytiin kokoluokittain. Ensimmäinen rata klo 18 ja toinen rata klo 18.40. Olipa mukava, että ei tarvinnut koko iltaa roikkua paikalla, vaan päästiin sitten ajoissa kotimatkalle. Tuomarina oli Esa Muotka, jonka radat olivat melkoista pyöritystä, mutta silti selkeitä. Kinkkisiä kohtia riitti, kuten putkiansoja ja takaakiertoja, mutta erityisen iloinen olin rimakorkeudesta, joka oli 30 cm.

Martta oli hyvässä vireessä molemmilla radoilla. Ja kyllähän se kulki kuin ajatus. Me oltiin samalla radalla ja juostiin yhdessä. Molemmat radat. Kerrassaan nautinnollista juosta yhdessä noin pätevän agi-nakin kanssa.

Ensimmäinen rata oli 0 ratavirhettä, mutta yliaikaa 8 sekuntia. Sillä sijoituttiin neljänneksi.

Toinen rata samanlaista flowta kuin ensimmäinenkin. Mutta A-esteellä tapahtui jotakin merkillistä. Martta keksi tehdä hienon pysäytyskontaktin, joita ei tee kisoissa vaan ainoastaan treeneissä. Hetken näytti siltä, että lähtee peruuttamaan takaisin kontaktille, mutta nähtävästi ei kuitenkaan peruuttanut, sillä tuomari oli kuitenkin siinä vieressä eikä hylättyä tullut. Ei vielä siinä vaiheessa. Radan loppupuolella huomasin, että Martta alkoi väsyä, sillä pari rimaa kolahti uhkaavasti, mutta ei kuitenkaan pudonnut. Hylkäys tuli sitten toiseksi viimeisellä esteellä. Puomin jälkeen oli putki. Ensimmäisellä radalla mentiin radan loppu juuri samalla tavalla, paitsi että putken pää oli eri. Marttahan oppii radat tosi nopeasti, joten ei minulla ollut mitään saumaa saada sitä enää putken toiseen päähän, kun se oli sen jo puomin puolessa välissä lukinnut. Sitä paitsi jäin hidastelemaan puomin alastulolle ja varmistelemaan kontaktia, joten putkeen ohjaaminen myöhästyi. Mutta kaikesta huolimatta, se oli hyvä rata ja meillä oli hyvä fiilis.

Lauantaina, Pentin päivänä, Martta täytti kuusi vuotta. Tokihan piti ne pakolliset pönötyskuvat ottaa:

Kulmakarvat alkavat harmaantua tällä 6-vuotiaalla.