18.3.2011

Hiihtoloma Rukalla

Hiihtoloman vietimme koko perheen voimin Rukan maisemissa. Majapaikaksi valittiin hotellihuone keskeltä Rukan kylää laskettelukeskuksen sydämestä. Alusta asti oli selvää, että Martta lähtee mukaan, joten kun vapaa huone löytyi hotellista, johon koiratkin ovat tervetulleita, niin siihen tartuttiin. Hotellihuoneen pieni keittiötila, sauna sekä langaton nettiyhteys vaikuttivat siihen, että viihdyimme siellä mainiosti.

Matkalla Rukalle pysähdyimme yhden kerran, että Martta sai jaloitella kunnolla. Martan kanssa matkustaminen on helppoa. Martalla on häkki auton takaosassa ja koiruus viihtyy siellä hyvin. Kun otin häkin lähtöä edeltävänä iltana eteiseen lämpiämään, niin Martta majoittautui häkkiin koko illaksi, enkä meinannut saada sitä houkuteltua sieltä pois millään.

Hotellissa Martta osasi käyttäytyä hienosti. Oppi nopeasti miten hississä ollaan, vaikka ensimmäinen hissireissu pelottikin hieman. Sen jälkeen oppi, että huoneesta mennään aina hissin oven eteen, kun lähdetään ulos. Huoneeseen kuului todella vähän ääniä käytävästä, ja niihin Martta reagoi murinalla. Emme jättäneet Marttaa yksin hotellihuoneeseen, vaan porrastimme aamupalalla käynnit ja hiihtolenkit niin, että joku oli aina Martan kanssa. Päivällä tietysti ulkoiltiin Martan kanssa paljon. Tehtiin parin tunnin lenkkejä mukavissa maastoissa. Rukan kylässä Martalla oli ihmettelemistä suuresta ihmismäärästä ja laskettelurinteen touhusta. Monet pysähtyivät juttelemaan meidän kanssa mäyriäisen nähtyään, mutta Martta ei ollut tutustumistuulella. Levoton ja jännittävä ympäristö oli Martalle tarpeeksi ja vieraitten ihmisten tutustumisyritykset Martta kuittasi hiljaisella murinalla ja mulkoilulla. Kahisevat laskettelupuvut ja etenkin kypäräpäiset ihmiset saivat Martan epäluuloiseksi. Loppuajasta Martta alkoi jo tottua ihmisvilinään, kun siitä kylän läpi kuljettiin lenkille mennessämme ja lenkiltä tullessamme.

Ruka ei ollut meille entuudestaan tuttu, joten päivittäiset ulkoilut olivat meille seikkailua. Lopulta löydettiin mukavia reittejä, mitä sitten kuljettiin Martan kanssa. En uskaltanut pitää Marttaa irti, koska maastot olivat minulle vieraita ja ihmisiä sekä toisia koiria liikkui alueella yllättävän paljon. Huomasinkin loppuviikosta, että koiralle alkoi kertyä ylimääräistä energiaa, jonka yleensä on purkanut irtijuoksemisella. Nyt ylimääräinen energia purkaantui kaivamisena: lumipenkan kaivamista Martta olisi tehnyt maailmanloppuun asti. Tohkeissaan tonki lumikasoja ja tienvarsien penkkoja. Minä nautin auringonpaisteesta ja annoin koiran kaivaa. Ulkoilua tuli meille niin paljon, että iltaisin oli Marttakin melko väsynyt. Yöt nukkui todella rauhallisesti, tietysti meidän vieressä.

Reissu oli Martalle kuitenkin rankka, koska ei osannut rentoutua siellä samalla tavalla kuin kotona. Martta oli silminnähden iloinen kotiinpaluusta. Häntä viputtaen kulki huoneesta toiseen. Ja minun mielestä koira hymyili.

Ei kommentteja: