Pakkasten takia jäi monet agilitytreenit väliin, mutta tänään päästiin vihdoin treenaamaan. Meillä oli vuorossa vauhtirata, jossa oli peräti 19 estettä. Näin pitkää rataa ei Martan kanssa oltu ennen mentykään, joten aluksi epäilin, miten se mahtaisi meiltä onnistua. Radalla oli hyppyjen lisäksi kaksi putkea, pussi, muuri, pituus, puomi ja A-este. Eli esteiden kirjo oli melkoinen. Eniten jännitti pussi ja A-este, sillä niitä ei olla treenattu sitten viime syksyn jälkeen. Tai no pussia treenattiin yksittäisenä esteenä tämän vuoden puolella, mutta se ei meinannut Martalta onnistua: suostui pussiin vaan silloin, kun raotin pussin suuta. Tämän päivän radalle laitettiin Martalle palkka pussin jälkeen ihan sen takia, kun arvelin sen olevan kaikkien epävarmin este. Mutta pikkukoira yllätti minut, taas kerran. Se pinkoi radan läpi sellaisella innolla ja varmuudella, että olin ihan hämilläni. Ja vauhtia oli radalla taas sen verran, että mielessäni lupasin pyhästi aloittaa lenkkeilyn ja oman kunnon kohottamisen heti huomenna. Martta käy radalla ihan satasella. Silloin unohtuu yksittäisten esteiden ongelmat, joten pussi ja A-este eivät olleet ongelmia. Pussiin sujahti ihan innolla ja samoin A-esteelläkään ei ollut mitään epäröintiä. Jos siellä radalla joku epäröi ja sähläsi, niin se olin kyllä minä. Noottia saatiin huonoista kontakteista, mikä oli ihan aiheellista. Minä innostuin Martan suorituksesta niin paljon, että en muistanut jarrutella innokasta menijää puomilla enkä A-esteellä. Etenkin A-esteeltä Martta tulee alas sellaisella vauhdilla, että harjoittelu täytyy varmaan aloittaa alusta, jos meinaa koiraa saada tulemaan rauhallisesti kontaktille. Kolme kertaa mentiin rata läpi, ja koira meni loistavasti. Minun ohjaamisesta (lue: säheltämisestä) ei sitten sen enempää.
Vauhtiradan lisäksi tehtiin Martan kanssa pari kertaa keppejä sekä rengasta. Keppeihin Martta kyllästyy tosi nopeasti, joten niitä ei voi jankata pitkään. Meillä on ollut hieman ongelmia kepeissä sen takia, että minä jään ohjaamisessa jälkeen ja Martta alkaa oikomaan. Mutta tänään meni kepitkin juuri sen kaksi kertaa täydellisesti. Seuraavissa keppiharjoitteluissa voin yrittää jättää omaa ohjaamista vähemmälle tai siis ainakin vähäeleisemmäksi.
Kylläpä Martta onkin ollut yllättävän väsynyt tänään koko loppupäivän. Agility-päivinä meillä on herätys puoli seitsemältä. Sitten seitsemän aikaan lähdemme puolen tunnin aamulenkille ja lihasten lämmittelylenkille Kanervalan lenkkipolulle. Kahdeksaksi mennään treeneihin, jotka kestävät puoli kymmeneen asti. Heti treenien jälkeen, kun tullaan kotiin, tehdään n. 20 min. jäähdyttelylenkki Kanervalan metsäpoluilla. Sittenpä ei Marttaa yleensä tarvitse lenkittää kuin iltapäivällä seuraavan kerran. Tänään vain pienen pieni korttelin ympäri lenkki riitti mainiosti. Tehtiin vielä iltalenkki yhdeksän aikaan, mutta sielläkin kulki yllättävän rauhallisesti. Koko muun ajan koira on nukkunut. Jaksaakohan vielä yön nukkua, vai aikooko herättää minut sunnuntaiaamuna kuudelta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti