Tänään matkattiin Kuopion agilitykisoihin. Matkaseurana meillä oli tällä kertaa Tiina ja Ukko. Kerrassaan mukava matka oli meillä. Loistava ajokeli ja hyvää seuraa, niin matkakin meni nopeasti ja mukasti. Martta oli ilmoitettu kahdelle radalla ja Ukko kolmelle. Varkauden kisojen kokemuksesta tiesin, ettei Martta jaksa kolmea rataa, joten jätin ilmoittamatta Marttaa hyppyradalle.
Tuomarina oli Risto Ojanperä, joka oli tehnyt erittäin kivat radat. Ainakin 1-luokan radat oli mielestäni juuri sellaiset kuin pitääkin: selkeät linjat ja ilman turhia koukeroita ja kikkailua. Molemmat radat olivatkin melkoista juoksemista. Eniten epäilin taas Martan pysymistä lähdössä. Kun A-rata alkoi juoksusuoralla, niin olisi ollut tärkeää päästä lähdössä tarpeeksi kauas. Martta näytti pysyvän hyvin, mutta en uskaltanut ottaa riskiä ja etenin ainoastaan ensimmäisen esteen taakse. A-rata menikin ihan suunnitelmien mukaisesti. Kepeillä hieman varmistelin, mutta Martta teki ne huolellisesti. Tein takaleikkauksen A:lle ja persjätön toisen putken jälkeiselle hypylle. Ainoastaan puomilla Martta ihmeellisesti hiippaili. Ensimmäinen rata oli nollarata ja aikakin riitti, joten LUVAhan sieltä sitten tuli.
B-radalla oli alussa kinkkinen kohta, joka sai minut hermoilemaan. Toiselle hypylle tuli takaakierto. Rataan tutustumisessa suurin osa ajasta meni nimenomaan tuohon kakkosesteen ohjaskuvion pähkäämiseen. Tein muutaman suunnitelman ja onneksi tein suunnitelman myös Martan varaslähtöä varten, sillä niinhän siinä sitten kävi. Minulla oli tarkoitus päästä toisen esteen viereen tekemään sylkkäri kakkosesteelle, mutta kas kummaa, kun olin juuri ja juuri ensimmäisen esteen kohdalla, niin Martta lähti liikkeelle. Siinä piti sitten soveltaa, ja sain kuin sainkin koiran käännettyä oikein kakkosesteelle, vaikka hieman tuli kiire jatkaa siitä kolmoselle. Loppurata menikin sitten suunnitelmien mukaan. Pelkkää suoraan juoksua viimeisille hypyille asti. Ennen viimeisiä hyppyjä oli puomi. Minulla oli jo ajaukset viimeisillä hypyillä ja unohdin varmistaa Martan puomin alastulon kontaktin. Mokoma teki saman kuin Varkaudessa, eli hyppäsi alas puomin alastulolta. Se olikin ainoa virhe B-radalla, eli oli se nolla siinäkin lähellä.
Olinpa minä taas tuohon maastonakkiin kovin tyytyväinen. Kunhan saan siltä tuon lähtömerkin odottamisen varmaksi, niin hitsi, sehän on ihan pitelemätön. Ja tartteis varmaan tehdä jotain puomin alastulolle. Olen vaan ollut niin laiska, että olen luottanut, että noilla tappijaloilla se ei harpo kontaktien ohi. Tähän asti niin on ollutkin, mutta täytyykö minun luovuttaa ja opettaa sille kontaktit.
Ratojen välissä Martta odotti autossa. Oli minulla myös kevythäkki mukana, mutta en uskaltanut ottaa sitä sisälle, ennen kuin meidän radat oli ohi. Hallilla Martta on nimittäin jättänyt radan kesken ja syöksynyt vahtimaan häkkiänsä, joten nyt en uskaltanut sitä riskiä ottaa. Mutta kun omat radat oli suoritettu ja odottelimme Ukon C-rataa, otin kevythäkin sisälle. Martta oli niin tyytyväinen kun sai olla häkissään ja pystyi rentoutumaan siellä paremmin kuin aikaisemmin. Muutenkin otti tuon kisatilanteen ja hälinän todella rauhallisesti. Täytyisi varmaan taas joku kerta kokeilla häkin mukanaoloa treeneissä. Olisi niin näppärää, kun voisi pitää odotteluajat häkissä. Viihtyy vaan häkissä turhan hyvin. Nytkin se piti namuilla houkutella ulos sieltä.
Nyt ei auta kuin alkaa selaamaan kisakalenteria. Tottahan sitä kiinnostaa kokeilla, miten pitkälle mäyräkoiran kanssa päästään.
4 kommenttia:
Hyvä Martta ja karttturi! Meidän Friida oli tänään Porvoossa sellaisissa hurlumehei-tunnelmissa, ettei vielä saatu viimeistä ykkösluokan nollaa.
Mäyräkoiran kanssa pääsee pitkälle. Vuosia sitten vipelsi Kokkolan Klagissa kolmosissa kääpiömäyräkoira miljoonaa radalla. Oli satanut ja kepit olivat valtavassa lammikossa. Mäyrisneiti porskutti täyttä häkää meren halki kepit. Valloittava tapaus.
Hienoa, että Martta tykkää häkistä. Se on niin mainio tapa pitää koiraa esim. kesäkelillä kehän laidalla, jos koira viihtyy ja rentoutuu omassa rauhassa.
Kiva olisi nähdä mäyriäisiä enemmänkin agilityssä. Ja tokossakin. Tottahan se on, että mäyräkoiran kanssa harrastaessa ei paineita ole, sillä jos vähänkin onnistuu, niin kaikki tuntuvat olevan ihmeissään :)
On varmaan jännittävää metsästää viimeistä ykkösluokan nollaa. Pidän peukkuja teidän seuraaviin kisoihin.
Niin, Martta viihtyy kyllä häkissä, mutta välillä vaan turhankin hyvin. En voi missään kisoissa ottaa häkkiä ulos autosta esim. kehän tai radan laidalle, sillä koiralla on niin kova vahtimisvietti, että ei halua jättää häkkiä silmistään. Silloin ei pysty keskittymään mihinkään suoritukseen, vaan pyrkii takaisin häkkiä vahtimaan. Jospa me ensi kesänä kierretään kisoja enemmän, niin voi olla että Marttakin tottuu kisatouhuun ja etenkin siihen odottamiseen. Ainakin nyt Kuopion kisoissa oli jo paljon rauhallisempi kuin Varkauden kisoissa kolme viikkoa sitten.
Onneksi olkoon!! Mie arvasin, että kunhan teidät saa kannustettua ensimmäisiin kisoihin niin kyllä sen jälkeen alkaa luvat ropisemaan! :D
Kiitos kiitos! No eihän tässä vielä luvaropinaa ole, mutta hyvä alku kuitenkin. Sattui vaan olemaan hyvää tuuria Kuopion kisoissa. Kieltämättä lisäähän tämä innostusta selata kisakalenteria :)
Lähetä kommentti