Tänään kävin kellarista hakemassa pyöränkorin ja kylläpä alkoi tappijalan häntä viputtamaan. Meillä asuu innokas pyöräilijä, tai paremminkin kyytiläinen. Se on aina valmis pyöräajelulle.
"Nosta jo kyytiin!"
Aloitettiin pyöräily kevyesti ja ajettiin noin 3 km, että päästiin mukavien metsäpolkujen lähelle. Parkkeerattiin pyörä ja lähdettiin samoilemaan metsään. Kierrettiin yksi tunti ja 5 kilometriä pitkin metsäpolkuja ja rantoja. Minä ihailin auringonlaskua ja Martta "ihasteli" rusakoita.
Tuolla me vielä muutama viikko sitten käveltiin ja hiihdettiin. Ja saari kierrettiin. Mutta enää ei jäälle ole asiaa. Jouduin pitämään Martan hihnassa, kun rannassa käveltiin. Mäyriäisellä on kova hinku jäälle. Se rakastaa jäällä juoksemista, eikä raukka voinut ollenkaan ymmärtää, miksi ei voitu nyt sinne mennä.
Kotimatkalla oli jo pimeää. Mutta niin väsynyt ei mäykkynen ollut, ettei olisi jaksanut valppaana ja tärkeännäköisenä tarkkaila ympäristöä. Tästä ne alkaa, meidän pyöräajelut siis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti