On se hurja

Kieltämättä nyt on aika tyytyväinen olo. Eilinen päivä tuli vietettyä mukavassa koiraporukassa ja agilityn merkeissä. Aamulla autoon pakattiin Martan lisäksi koikkeri Pyry ja whippet Pippa, ja suunnattiin Kuopioon ACE:lle treenaamaan Vitikaisen Tiian koutsaukseen. Ja kun kelikin oli mitä parhain (sulat tiet ja auringonpaistetta), niin mikäs siinä ajellessa.

Treeniradalla oli 33 estettä. Kaikki kontaktit ja erikoisesteet oli radalla. Minulle radan avainsanoja olivat takaakiertovalssi, pakkovalssi sekä niisto. Omasta suunnitelmasta radan suorittamiseen jouduin muuttamaan muutaman kohdan: pari persjättöä muuttui takaakierto valssiksi ja saksalainen pakkovalssiksi.

Tässä suurpiirteinen kuva radasta:

Suurimmat toiveet ja odotukset kohdistuivat kontakteihin, yllätys yllätys. Ja suurimmat pelot olivat, että muistanko radan ja muistanko ohjauskuviot, etenkin ne, jotka eivät kuulunut alkuperäissuunnitelmiini.

Ensimmäisellä yrityksellä päästiin A-esteelle, johon matka tyssäsi. Martta juoksi läpi. Sillä ei ollut mitään aikomusta pysähtyä. Otettiin A-este uudelleen ja tehtiin rata maaliin asti. Minä muistin radat, tein kaikki ohjaukset, vaikka välillä meinasi tulla kiire. 

Toisella kerralla tehtiin rata alusta loppuun. Viimeinen rima tippui, muuten kaikki meni kuin tanssi. Lopussa taisi hyytyä meidän molempien jalat. Minä en jaksanut juosta loppusuoraa täysillä eikä Martta jaksanut nostaa tappijalkojaan viimeisellä esteellä. Mutta se annettakoon anteeksi, oltiinhan sentään suoritettu rata virheettömästi 32:lle esteelle asti.

Martan radan tekemisestä huomioitiin, että sen käännökset on nopeat, mutta suorilla se häviää vauhdissa. Martta ei tykkää itsenäisestä etenemisestä, eli joka hypyn jälkeen katsoo minuun päin ja odottaa ohjeita. Kotiläksyksi irrottelusuoria. Suoran päähän superherkkua (lue: kissanruokaa) ja hetsaamalla lähetän koiran hyppysuoralle, johon laitetaan myös erikoisesteitä, kuten muuria, pituutta, rengasta ja okseria. Tarkoitus on, että Martta juoksee itsenäisesti suoran päähän sen minkä kintuistaan pääsee. Se joutuu itse miettimään sopivat ponnistuspaikat kovassa vauhdissa. Saatiin me kyllä radan tekemisestä kehuja. Tämä oli varmaan ensimmäinen kerta, kun muistan radan aivan täysin alusta loppuun asti, ja muistan vielä kaikki ohjauskuviotkin, enkä epätoivoissani räpellä omiani. Eilisissä treeneissä oltiin kyllä Martan kanssa ihan liekeissä. Tällaista onnistumista ei ennen ole ACE-treeneissä koettu. Kaiken kaikkiaan hieno päivä!

 Tänään käytiin tekemässä hömpöttelytreenit Marian ja Beijon kanssa. Marttahan ei ole paras irtoamisessa, mutta tässä pientä yritystä: