19.5.2011

Enemmän ja vähemmän tekemistä

Kujakepeistä pidettiin muutaman päivän tauko, että saatiin ladattua motivaatiot täyteen. Sitten alettiin tehdä kujakeppejä aivan alusta, eli leveällä kujalla, ja vain muutaman kerran kerrallaan ja herkkupalkalla. Kylläpä löytyi motivaatiota taas! Martalla ei ole mitään ongelmaa kujan kanssa. Hakee hienosti aloituksenkin oikealta puolelta ainakin hieman viistosta alkuasennosta kummaltakin puolelta. Mutta keppejä voidaan tehdä vain muutaman kerran, sillä innostus laskee tosi nopeasti. Niinpä tehdään nyt joka iltalenkin jälkeen muutaman kerran kujaa, ja sen jälkeen touhutaan vielä jotakin muuta pihalla hetkinen. Tänä iltana kavensin keppejä keskeltä niin, että kolme keppiä on jo lähes suorassa. Ja hienosti se Puppis pujotteli, kun palkkana oli kuivattua mahaa. Mutta tosiaan eteneminen täytyy tehdä pienissä askelmissa, sillä jos palkkaa ei tule paria kertaa peräkkäin, niin siihen loppui yrittäminen. Alkaa mäyräkoiramainen altakulmien mulkoilu ja käsijarrupäällä kulkeminen. Eli harjoitukset tehdään niin, että aina onnistutaan. Aina keppiharjoituksen päätteeksi tehdään Martan kanssa "etsimistehtävä": heitän kourallisen pienen pieniä namupaloja pitkin nurmikkoa. Martta on aina valmis innokkaasti etsimään herkut nurmikosta. Häntä heiluen ja nenä tiukasti tuhisten kulkee pitkin pihaa. Hirmuisen jännää ja hauskaa puuhaa!

Eilen ei tehty Martan kanssa mitään muuta kuin "vain" tavalliset ulkoilut, ilman sen kummempaa aktivointia tai treeniä. Kun vettäkin satoi, niin ulkoilut oli tavallista lyhyemmät eikä jääty pihalle oleilemaan. Koko illan Martta oli sisällä erittäin aktiivinen. Kantoi leluja ja luita, kerjäsi huomiota ja leikkikaveria. Yritä siinä sitten katsoa telkkaria tai istua tietokoneen ääressä, kun vieressä napotti puolen metrin pötkö, joka oli täynnä energiaa ja valmis touhuamaan. Siinä se istui vieressä sohvalla ja katsoi silmiin ja marmatti. Välillä hyppäsi nuolemaan naamaa. Ja retuutti jos minkälaista lelua ja pyysi leikkiin. Voiko sitä innostuneisuutta tyrmätä? No ei voi. Hyvästi rauhallinen sohvanpohjalla makuu -ilta. Ei auttanut kuin tarttua lelun toisesta päästä kiinni tai pidellä puruluuta, että luun jyystäminen onnistuu paremmin.

Tänään raskaan työpäivän jälkeen ajattelin, että koira on väsytettävä, ettei taas koko ilta mene sisällä koiran kanssa leikkimiseen. Niinpä lähdettiin ajoissa iltalenkille. Koulun kentällä tehtiin tokoa. Oikeastaan se ei ollut alunperin suunnitelmissa, mutta kun tultiin koulun kohdalle, niin Martta kurvasin koulun pihaan ja jäi katsomaan häntä heiluen, että mitä nyt tehtäisiin. Niinpä tokoiltiin: seuraamisia, paikallaan makuuta, merkkiä. Ja kyllä oli koira täynnä energiaa. Innolla odotti, että mitä sitten. Maahanmeno oli tänään vaikeaa, mutta arvelin sen johtuvan märästä maasta. Mutta sitten kun maahan meni, niin siinä pysyi hyvin. Merkiksi otin erilaisia asioita, mitä pihalta löysin: paksu keppi, tiilen pala, kivi. Yllättävän hyvin ymmärsi lähietäisyydeltä merkin, mutta kun lähetin kauempaa, niin merkin hahmottaminen oli hankalaa. Tokoilun jälkeen jatkettiin vielä lenkkiä reilun puolen tunnin ajan, ja Martta sai juosta metsäpolkuja ja pururataa. Kotipihassa tehtiin vielä kujakeppejä muutaman kerran (voi millä innolla niitä mentiin!) ja tietysti "etsimistehtävää".

Vaan eipä ollut rauhallinen koti-ilta kaikesta aktivoinnista huolimatta. Virtaa riitti vielä siihen lelujen retuttamiseen, ja vielä illalla yhdentoista aikaan talomme karvainen asukki oli vailla leikkikaveria ja luun pitelijää. Tämä kirjoittaminen on hieman hidasta, kun sen joutuu tekemään yhdellä kädellä, kun toinen käsi toimii puruluun pidikkeenä. Mikäli luunpidikekäsi eksyy tilapäisesti tietokoneen näppäimistölle, loppuu puruluun syönti välittömästi. Syyttävä katse tuijottaa parinkymmenen senttimetrin etäisyydeltä ja samalla alkaa kotieläimestä lähteä hassu marmattava ääni. Sen jälkeen luuta aletaan tökkiä nenällä, kunnes se tipahtaa sohvalta lattialle. Sen jälkeen marmattava ääni kovenee ja muuttuu erittäin vaativaksi: luu on nostettava välittömästi takaisin koiran nenän eteen ja pidettävä sitä niin, että luun pureminen on helpompaa. On se vaan vaativa pieni otus, mutta niin mahdottoman suloinen, ettei sitä voi vastustaa.

Ei kommentteja: