Kepit ovat olleet agilityssä meidän heikkolenkki. En ole saanut Marttaa motivoitua kepeille samalla tavalla kuin muille esteille. Sainpa sitten vinkin opettaa kepit kujakepien avulla. Tänään saatiin Martan kanssa ensin pikatehokurssi kujakepeistä, jonka jälkeen kepit pakattiin autoon ja tuotiin meidän pihaan. Nyt olisi juhannukseen asti aikaa opettaa kepit koiralle. Melkoinen haaste.
Muutaman häröilyn jälkeen Martta äkkäsi kujakeppien idean. Kunhan minä en nyt sössi tuota koiran alkanutta oppimisprosessia, niin kyllä meillä on hyvät mahdollisuudet. Kokeiltiin jo Martan lähettämistä kujaan vinosti molemmista suunnista, niin yllättävän hyvin osasi suunnistaa oikeasta välistä kujaan.
Kokosin kepit saman tien omaan pihaan. Käytiin iltalenkillä, enkä tietenkään malttanut olla kokeilematta keppejä. Ja voi hitsi: koira meni kuin unelma. Ja millä innolla! Kun oli juossut kujan läpi namujen syöntiin, niin häntä heiluen tapitti minua kuin sanoen, että Lisää! Niin niitä keppejä sitten juostiin. Ja tosiaan, juostiin sitten molemmat. Minäkin innostuin niin, että laukkasin pitkin pihaa ja hoin: kepitkepitkepitkepit... Ja Puppis laukkasi keppejä, välillä vinoista kulmista sisään, välillä kepit kapella. Eipä ole ennen keppejä sellaisella innolla tehty, kumpikaan. Mahtoi sitä naapurilla olla ihmettelemistä, kun meidän laukkaamista ja hihkumista katseli. Tätä laukkaamista on sitten vuorossa joka ilta, joten ennättää kaikki naapurit "nauttia" meidän keppiharjoittelusta. Martan ilme oli välillä sellainen, että jos näin helposti namuja saa, niin mikäs tässä jolkotellessa. Huomenna otetaan hieman videopätkää harjoittelusta. Voidaan sitten seurata, miten homma etenee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti