23.5.2011

Koira, joka haisee kalalta

Tänään tehtiin parin tunnin iltalenkki joen rantaa pitkin. Joen rannassa koira sai juoksennella vapaana, ja kylläpä oli innoissaan, kun pääsi rantakaislikkoon kahlaamaan. Juoksi rantaviivaa edestakaisin ja kävipä uimassakin pienen pienen pätkän. Ja Martan mielestä oli ihan parasta, kun rannasta löytyi kalanraato. Siinä ehti hyvän aikaa piehtaroida, ennen kuin tajusin mitä oli tapahtumassa. Olin oikea ilonpilaaja, kun kielsin moisen homman. Mutta voimakas kalanhaju tarttui märkään turkkiin erittäin hyvin. Ulkona sitä ei vielä niin hyvin huomannut, mutta auta armias kun tultiin sisälle. Aivan kuin olisi kalanraato unohtunut viikoksi pöydälle. Yritin kammata koiraa, että haisevat selkäkarvat irtoaisivat. Jonkin verran haju ehkä laantui, mutta edelleen tulee nenään pistävä kalanhaju. Martan mielestä kalanhaju on parasta. Eipä ollut ensimmäinen kerta kun kala haisee Martan turkissa. Mitkään likaojat eivät ole Marttaa kiinnostaneet, mutta oksennukset ja kala, siinä on parhaat parfyymit, Martan mielestä. Ensi yönä näemme sitten kala-aiheisia unia, kun vieressä makaa puoli metriä kalanhajua.

Eilen treenattiin agilityä. Treeneissä oli vain kaksi koiraa, mutta rakennettiin silti yksi möllirata. Päivä oli erittäin lämmin, joten juostiin rataa vain pari kertaa kerrallaan, ja sen jälkeen koirat sai huilata varjossa. Lämmöstä huolimatta Martta meni erittäin innokkaasti ja hyvin. Vain omat sähläykseni kentällä sekoitti koiraa, muuten ei ollut mitään ongelmia. Hyppyjen ja putkien lisäksi radalla oli muuri, pituus ja puomi, ja Martta suoritti kaikki esteet varmasti. Yksittäisinä esteinä oli keinu ja puolikkaat kepit. Keppejä emme ole Martan kanssa menneet sen jälkeen kun aloitimme kujakeppien harjoittelun. Nytkään ei ollut tarkoitus keppejä mennä, mutta uteliaisuus (tai malttamattomuus) voitti, ja halusin kokeilla puolikkailla kepeillä, mitä tapahtuu. Ja mitä tapahtuikaan: Martta meni kepit kuin vettä vaan! Kävelin itse noin metrin päässä kepeistä ja koiruus pujotteli kepit itsenäisesti! Hip hip hurraa! No tokihan minun oli kokeiltava se toisen kerran (ettei vain ensimmäinen kerta ollut sattumaa), ja hei, ne meni taas hyvin. Sen jälkeen maastonakki palkattiin ruhtinaallisesti ja minä maltoin mieleni olla tekemättä keppejä enää ollenkaan. Jatkamme siis kujakeppien harjoittelua kotipihassa. Ja yritän malttaa mieleni, ja pitää harjoittelumäärän kohtuullisena. Selvästikin useampi välipäivä harjoittelussa sekä ekstraherkut pitää koiran keppimotivaation korkealla.

Ei kommentteja: