Edistyttiin mukavasti kujakepeissä. Sitten tuli takapakkia. En tiedä harjoiteltiinko liikaa vai vaadinko koiralta liikaa. Martan innostus keppeihin väheni kerta heitolla. Niinpä olemme nyt pitäneet useamman päivän tauon kepeistä ja kunhan aloitamme uudelleen, niin aloitamme ihan alusta leveällä kujalla. Päästiin kujassa jo noin 10 cm:n levyiseen kujaan ja minusta se on aika hieno saavutus lyhyessä ajassa. Sitten Martta alkoi oikomaan, ja kun en kahteen kertaan palkannut, niin siihen loppui into. Eli nyt minun täytyy hillitä omaa intoani vaikeuttaa keppejä liian pian. Mieluummin tahkotaan leveää kujaa eri kulmista pitempään ja paljon palkkaa koiralle.
Keppien sijaan ollaan tehty tokotreeniä jonkin kerran. Koulun kentällä tehdään seuraamista, kun se ei kotipihassa onnistu. Sen sijaan merkkiä ja suuntia voidaan ottaa pihassakin. Ne on Martan mielestä hauskoja harjoituksia. Tosin suunnista ollaan tehty vain vasenta. Pitäisi varmaan alkaa tehdä myös oikeaan suuntaan harjoituksia.
Sunnuntain agilitytreenissä Puppis paineli taas kuin jänis. Intoa oli kuin pienessä kylässä. Treenattiin radalla hieman harvinaisempia esteitä, kuten pöytää, muuria ja pituutta. Niitä ei ole usein treenattu. Yllättävän hyvin meni. Ekalla kerralla muuri tuntui Martasta liian oudolta. Mietinkin, että pitäisi tehdä erinäköisiä esteitä, sillä tuntuu tottuvan nopeasti samanlaiseen ja rutinoituu menemään tietynnäköisiä esteitä. Sitten kun kisoissa sattuu olemaan ihan erilaista, niin voi olla vaikeuksia. Ensimmäistä kertaa hyppäsi kesken kaiken keinulta alas. Sitä ihmettelin kovasti. Onneksi se ei toistunut. Kokeiltiin pöydän kanssa myös sitä, että "tuomari" laski vieressä ja sanoi "mene". Halusin kokeilla, malttaako Martta odottaa minun käskyä vai lähteekö jo "tuomarin" käskystä. Mutta hienosti pysyi pöydällä. Lähtöä pitää kyllä vielä harjoitella, sillä meinaa varastaa. Radan lisäksi harjoiteltiin muutaman hypyn kanssa tiukkoja kääntymisiä sekä irtaantumista. Käännökset vielä onnistuu, mutta irtautuminen vaatii treeniä.
Tänään kävin tekemässä verijäljen metsään pienessä vesisateessa. Huomenna kokeillaan, vieläkö Martta muistaa, mitä sille tehdään. Pelkään, että elävän riistan haju kiinnostaa enemmän, mutta saa nähdä. Jälki on tehty helppoon maastoon ja luulisin, ettei kovinkaan riistarikasta aluetta ole se tienoo. Sain tehtyä noin parin sadan metrin jäljen, jonne on tehty pari makaustakin. Sen pitempää on turha tehdä, ennen kuin näkee, miten homma lähtee käyntiin. Edellisestä jäljestä on pitkä aika, enkä tiedä, miten jäljen seuraaminen on Martan muistissa. Jos koira kulkee jäljen helposti ja innokkaasti, niin kenties kiinnostutaan kokeilemaan ihan oikeaa koettakin joskus. Mutta jos menee tahkoamiseksi, niin saattaa virallisiin kokeisiin osallistuminen jäädä, ainakin toistaiseksi, sillä onhan meillä agility ja toko, jotka vievät treeniaikaa. Kaikkeen ei vaan revetä. Mutta kylläpä koira innokkaasti haisteli veripulloa ja sientä, kun tulin kotiin. Piti antaa pieni herkku eli pala siansaparoa palkaksi innokkuudesta. Katsotaan, miten innokas on tositoimissa huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti