Eilen vietiin Martta metsään noin 23 tuntia vanhalle ja noin 200 metriä pitkälle jäljelle. Ensin koira sai juosta enimmät höyryt pois, eli käveltiin metsässä vartin verran ja Martta juoksi vapaana. Kyllä tuo koira syttyy, kun pääsee metsään! Kun Martta sitten vietiin jäljelle, niin koira ei oikein malttanut keskittyä. Pomppi hyvin innokkaasti jäljellä, mutta välillä muut metsän hajut olivat paljon mielenkiintoisempia. Pari kertaa piti palauttaa jäljelle, mutta muuten meni hyvin. Etenkin lopussa malttoi kulkea rauhallisemmin nenä maassa. Pysähtyi hyvin makaukselle, mutta siitä jatkaminen oli hankalaa. Olisi mielellään vain lähtenyt kulkemaan jonnekin päin metsää, eikä jälki enää kiinnostanut. Mutta kun ohjasin takaisin jäljelle, niin hyvin jatkoi siitä eteenpäin.
Mitä tästä harjoituksesta opittiin? Ensinnäkin Marttaa pitää lenkittää enemmän kuin vartti. Seuraavalla kerralla tehdään kunnon lenkki metsässä ja nuuhkitaan nenä täyteen metsän hajuja ennen kuin aletaan tosi toimiin. Toiseksi koira tarvitsee enemmän harjoitusta ja rutiinia tuohon hommaan. Selvästikin jäljen seuraaminen oli helppoa, mutta ei ehkä ihan täysin ymmärtänyt, mikä siinä on idea ja miksi sitä pitää tehdä. Mietinkin, että pitääkö mahdollisesti "maaliin" pääsy ja sorkan löytäminen palkata jollakin herkulla, vai miten sitä motivoisi kiiruhtamaan eteenpäin. Viime kesästä poiketen Martta kulki nyt hyvin itsenäisesti eikä vaatinut minua kulkemaan aivan kannoilla. Nyt kuuden metrin naru ei meinannut riittää, kun koira pääsi vauhtiin. Meidän pitäisi myös harjoitella makauksia erikseen.
Kesän ensimmäinen harjoitus meni sen verran hyvin, että innosti jatkamaan harjoittelua. Pitää tehdä uusi jälki viikon tai kahden päästä. Voisi ensin tehdä lyhyen makausharjoituksen ja sen jälkeen tuollaisen pari-kolme sataa metriä pitkän jäljen. Uskon, että kun Martalla loksahtaa palaset kohdalleen, niin perheemme maastonakista tulee oivallinen jälkikoira. Jäljen tekeminen on vain sen verran työlästä, että meinaa nuo muut harrastukset viedä kaiken ajan, ettei jäljen tekemiselle riitä enää aikaa ja energiaa. Mutta yritetään, kun koirastakin tuo tuntui olevan niin hauskaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti