Martta 4 vuotta

Meidän Martta, eli Puttis, eli Puttispuu, eli Kääpätti Kääppänen, on nyt 4 neljä vuotta. Synttäripäivänähän otetaan aina se virallinen pönötyskuva:

Hassua ajatella, että tuo pieni otus on ollut vasta neljä vuotta meillä. Tuntuu, kuin se olisi ollut meillä aina. Kuinka me ollaan tultu toimeen ilman sitä? Toisaalta taas, neljä vuotta on mennyt niin nopeasti. Ja monenlaista ollaan ennätetty puuhastella.

Neljä vuotta, hmm. Sehän on koira parhaassa iässä. Me ollaan hitsauduttu yhteen. Me tunnetaan toistemme aivoitukset, ainakin jollain tasolla. Pakko myöntää: onhan se hieman hemmoteltu eikä olla osattu kasvattaa siitä joka tilanteessa mallikkaasti käyttäytyvää mäykkystä. Mutta menköön harjoituksen piikkiin. Se on meidän ensimmäinen mäyräkoira. Harjoituskappale. Ehkä seuraava osataan kasvattaa paremmin. Mutta meille tuo pieni Kääpätti on paras mahdollinen ja kovin rakas.

Rakkaalle synttärisankarille ostettiin toki synttärilahja. Herkkuja menin ostamaan, mutta kun näin tuon mäykkypehmolelun, niin pakko oli ostaa sekin. Eli kuivatun naudanmahan lisäksi sankari sai mäykkykaverin. Kaveri onkin ollut erittäin suosittu: sitä on retuutettu ympäri taloa ja sen kanssa on nukuttu. Ja hei, se on vielä ehjä! Vielä ei ole jyrsitty siihen reikää ja vedetty sisuksia ulos. Toistaiseksi kaveria on kohdeltu hyvin.

Synttärin kunniaksi Martta on ilmoitettu tämän vuoden ensimmäisiin agilitykisoihin. Pääsiäisenä kisataan omalla paikkakunnalla kahtena päivänä, yhteensä neljä rataa. Tai toivottavasti kisataan. Jos nämä kylmät kelit ei hellitä, niin jätetään kisat väliin. Jotenkin ajattelin, että pääsiäiseen on vielä pitkä aika, ja että pääsiäisenä on kevät jo pitkällä. Tänään vasta tajusin, että pääsiäinen on todellakin jo viikon päästä, ja kevät ei vielä ensi viikolle ennätä. Kuluneen viikon sää on todellakin ollut niin kammottava, että tässähän heittäytyy epätoivoon, jos nämä vielä jatkuu. Järkyttävä pohjoistuuli jäädyttää ilman eikä auta vaikka kuinka päivällä aurinko paistaa, ei se onnistu ilmaa lämmittämään. Ja kun yöllä pakkanen laskee lähelle 20 astetta, niin kyllä aamuisin on itku lähellä.

Onhan se ihan selvää, että en voi näin kylmällä ilmalla Martan kanssa startata. Kun halli on kylmä eikä koiralle ole muuta paikkaa kuin auto, niin en uskalla ottaa riskiä. Toivotaan nyt kuitenkin, että viikossa tapahtuisi ratkaiseva käänne ja saataisiin pääsiäisenä leppoisan lämpimät kisakelit. Mitään kisatavoitteitahan meillä ei ole. Tiedän, että Martan vauhti ei tule riittämään kakkosen radoilla. Niinpä tulostavoitteita tärkeämpänä pidän sitä, että lähdetään tekemään kiva rata. Ehkä ainoa tavoite on onnistuneet lähdöt. Eli jos Puttis onnistuisi pysymään paikallaan lähdössä, niin olisin ikionnellinen. Jos ei pysy, niin harjoitellaan sitten niitä ja  haetaan hylätyt tulokset. Yritän motivoida itseni siihen, että jos koira varastaa,  niin sitten koira viedään autoon ja kisa jää siihen. Nyt kun ollaan ilmoittauduttu neljälle radalle, niin jos edes yksi rata päästäisiin maaliin asti. Kunhan vaan minä lopettaisin hermoilun ja olisin rennosti, niin ehkä Kääppänenkään ei kävisi niin ylikierroksilla kisoissa. Jos saataisiin sellainen hauskanpito ja letkeä fiilis aikaiseksi, niin siinäpä olisi onnistuneet kisat, olisipa tulos mikä tahansa.

Hyvää syntymäpäivää Martan siskoille ja veljelle, jos sattuvat tätä blogia seuraamaan. Olisi joskus kiva kuulla, mitä sisaruksille kuuluu. Ja kasvattaja-Liisalle suuret kiitokset tästä mahtikoirasta! Sankari nukkua öhöttää tässä sohvalla minun kainalossa ja ynisee unissaan. Välillä vaatii rapsutuksia, että uni taas maistuu paremmin.