Onkohan tulossa runsas hiiri- tai myyräkevät?
Martan tämän talven hiirisaalis alkaa olla jo melkoinen. Kyseessä on kuitenkin kaupunkilaiskoira, jonka kanssa lenkkeillään asutusalueella ja lähimetsässä lenkkipoluilla. Ei rämmitä pelloilla eikä erämailla. Tosin Martta on kyllä enimmäkseen irti, kun lähimetsässä kuljetaan, mutta on se hiiriä napannut hihnassa ollessaankin. Vikkelästi mäyräkoira loikkaa, kun hiiri vilahtaa vieressä. Ei sitä hihnanpäässä roikkuja ennätä asiaan puuttua, kun on koiralla jo hiiri hampaissa. Niin, nyt puhun hiiristä, mutta kyseessä voi olla metsämyyrä tai joku muu pieni jyrsijä. En niitä erota toisistaan. Paitsi päästäisen, ja niihin ei olla tänä talvena törmätty. Sen sijaan hiiret tai myyrät tai mitä ne nyt onkaan, ovat kävelleet tuossa lenkkipolulla. Joko meitä vastaan tai mönkineet lumipenkan reunaa pitkin. Helppoja saaliita innokkaalle metsästäjälle.
Marttaa kiinnostaa hiiret juuri niin kauan, kun ne liikkuu tai niistä lähtee ääni. Ei suinkaan meinaa syödä moisia otuksia, mutta kun ne vinkuu, niillä voi leikkiä. Kun jyrsijä ei enää vingu, sen voi hylätä tien varteen. Viimeistään siinä vaiheessa alkaa minun osuus asiaan. Siinä sitten kontallaan pitkin maita ja nenä kiinni hiiressä tutkitaan, että onko se varmasti kuollut. Hengittääkö se. Voi ei, jos se hengittää. Minusta kun ei ole tappamaan mitään elukkaa, en kykene edes armokuolemaa moiselle otukselle antamaan. Niinpä joudun usuttamaan Marttaa hoitamaan homma loppuun asti. Kun vihdoin olen todennut jyrsijän kuolleeksi tuijoittamalla sitä pitkään ja pitämällä peiliä sen suun edessä (no ei nyt sentään), niin voimme jatkaa matkaa. Kieltämättä lenkkeilijöistä ja muista kulkijoista on sangen huvittavaa nähdä epätoivoinen koiranulkoiluttaja antamassa hiirelle tekohengitystä tai yrittämässä herättää sitä henkiin tuijotuksen voimalla. Lopulta kuitenkin Martan suorittama napakka ravistus tai niskasta puraisu päästää hiiren autuaammille jyrsijöiden maille.
Tänä iltana oltiin kävelemässä erittäin onnistuneista agilitytreeneistä kohti kotia, niin tuolla kilometrin matkalla autuaammille jyrsijöiden maille pääsi peräti kaksi hiirtä. Ei näitä ole aikaisempina vuosina näin runsaasti ollut. Vai onko koirasta kuoriutunut armoton metsästäjä, mäyräkoirasta tullut myyräkoira? Ei kai nämä lenkkipoluilla kulkevat hiiret voi mitään ruudinkeksijäyksilöitä olla. Selkeästi joitakin itsemurhakandidaatteja. Kuinka paljon tuolla lumen alla hiiriä onkaan, jos niitä näin runsaasti vilistää pitkin teitä? Ainakin rotista olen kuullut, että jos näet yhden rotan, niin sata on piilossa. Päteeköhän sama hiiriin?
(Huom. Googlettamalla selvitin, että kyseessä taitaa olla metsämyyrä. Mutta eikö vasta tällä viikolla ollut lehdessä juttua, että Pohjois-Suomessa pöllöt kuolee nälkään, kun on niin huono myyrävuosi? Tervetuloa tänne kaikki pöllöt, täällä näyttäisi ruokaa riittävän!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti